Takht-i Suleiman (pers. تخت سليمان, Salomonin valtaistuin) on arkeologinen kohde Länsi-Azerbaidžanin provinssissa Iranissa. Se oli aikanaan zarathustralaisuuden pyhä paikka ja sassanidien aikainen temppeli. Se listattiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2003.
Kohde sijaitsee laaksossa, jota ympäröi vuoristoketju. Siihen kuuluu Takht-i Suleimanin temppelin lisäksi Zendan-i Suleiman ("Salomonin vankila"), joka on pieni tulivuori ja tämän huipulla sijaitsevat muinaiset pyhäköt, Tepe Majid -kukkula, jolla on arkeologista merkitystä, ja Belqeisin vuori linnoituksineen.
Alueeseen liittyy useita legendoja. Zendan-i Suleiman, eli Salomonin vankila, oli paikka, jossa Salomon vangitsi hirviöitä 100 metriä syvään kraatteriin. Takht-i Suleimanin temppelin sisällä on toinen kraatteri, joka on täynnä vettä. Solomon sanotaan tehneen lammen.
Alueella on ollut palvontamenoja pitkään. Zendan-i Suleimanin ympärillä on temppeleitä ja pyhäkköjä ensimmäiseltä vuosituhannelta eaa. Sassanidien saavutua alueelle Zendan-i Suleiman menetti merkitystään uudelle Takht-i Suleimanin temppelille, joka tunnettiin tuolloin nimellä Azargoshnasb ("Ritarien tulitemppeli"). aikana 400-luvulla alkoivat uuden temppelin rakennustyöt. Siitä tuli kuninkaalline zarathustralaisuuden pyhäkkö seuraavalla vuosisadalla aikana. Takht-i Suleiman oli tärkein kolmesta zarathustralaisuuden pääpyhäköstä.
Bysantin armeija tuhosi alueen vuonna 627. Il-kaanien valtakunnan aikana 1200-luvulla osa Takht-i Suleimanista korjattiin il-kaani Abaqan asuinpaikaksi ja alueelle tehtiin myös uusia rakennuksia. Il-kaanien ajan jälkeen 1300-luvun puolivälistä lähtien alue jäi asumattomaksi ja hiljalleen raunioitui. Brittiläinen matkailija Sir Robert Ker Porter löysi alueen vuonna 1819. Tämän jälkeen Takht-i Suleimanissa kävi monia arkeologia, mutta ensimmäiset systemaattiset kaivaukset järjestettiin Saksan arkeologisen instituutin johdolla vasta 1970-luvulla.
Takht-i Suleiman sijaitsee soikean muotoisella tasanteella, joka on noin 60 metriä ympäröivää laaksoa korkeammalla. Noin 350x550 metrin suuruisella tasanteella on kalkkipitoinen järvi, joka on muodostunut arteesiseen kaivoon. Ympäröivä alue saa täältä virtaavista pienistä puroista kosteutta.
Sassanidit rakensivat tasanteelle 13 metriä korkean muurin sisälle kuninkaallinen pyhäkön. Muuri lienee ollut symbolinen, sillä siinä ei ollut portteja, vaan kaksi sisäänkäyntiä. Alueen päärakennukset sijaitsivat järven pohjoispuolella. Keskellä oli zarathustralainen tulentemppeli, josta itään olivat "ikuiselle liekille" pyhitetty halli ja Anahitan temppeli. Länsipuolella olivat kuninkaalliset asunnot.
Zendan-i Suleiman on kartiomainen vuori, antiikinaikainen tulivuori, joka sijaitsee kolme kilometriä länteen Takht-i Suleimanista. Huippu kohoaa noin sata metriä ympäröivän alueen yläpuolelle. Huipulla on 65 metriä halkaisijaltaan oleva 80 metriä syvä kolo. Huipun ympärillä on temppeleitä ja pyhäkköjä ensimmäiseltä vuosituhannelta ennen ajanlaskun alkua. Belqeis-vuori sijaitsee 7,5 kilometriä koilliseen Takht-i Suleimanista. Sen 3200 metriä korkealla huipulla on sassanidien linnoitus, jolla on ilmeisesti ollut läheinen yhteys Takht-i Suleimaniin. Keltaisesta hiekkakivestä rakennettu linnoitus on pinta-alaltaan 60x50 metriä.
