Heraion (m.kreik. Ἡραίον; kreik. Ηραίο, Iraío) eli Heran temppeli oli antiikin aikainen Heralle omistettu temppeli Sámoksen saarella Kreikassa. Se sijaitsi noin kuusi kilometriä länteen saaren antiikin aikaisesta pääkaupungista Samoksesta eli nykyisestä Pythagóreiosta. Temppeli oli kooltaan antiikin maailman suurin.
Temppelin ja siihen liittyneen pyhäkköalueen arkeologinen kohde sijaitsee rannikkotasangolla lähellä Sámoksen etelärantaa ja temppelistä nimensä saanutta Iraíon kylää. Arkeologinen alue on Unescon maailmanperintökohde.
Sámoksen Heraion oli Argoksen Heraionin ohella merkittävin Heralle omistettu kulttipaikka. Kulttipaikka on Imbrosos-joen suulla ja se on ollut antiikin aikana vehreää jokiniittyä ja -lehtoa. Luonnonkaunista paikkaa pidettiin paikkana, jossa Hera syntyi lygospuun alla. Se oli mahdollisesti myös paikka, jossa Zeus ja Hera viettivät kreikkalaisen mytologian mukaan ”hääyötä” 300 vuotta. Paikka oli kulttikäytössä jo mykeneläisellä pronssikaudella 1000-luvun lopulla eaa. ja siellä on ollut eri vaiheissa useita temppeleitä arkaaiselta ajalta roomalaiselle ajalle saakka.
Ensimmäinen paikalle rakennettu Heran temppeli oli peräisin 700-luvulta eaa. Sen tilalle rakennettiin suurempi temppeli noin vuosina 570–560 eaa. Sen suunnittelijat olivat Rhoikos ja Theodoros. Tämä temppeli tuhoutui ehkä maanjäristyksessä ja sen tilalle rakennettiin uudempi temppeli. Rakennuttajana toimi saaren tyranni Polykrates noin vuosina 538–522 eaa. Temppelistä tuli suurin koko kreikkalaisessa maailmassa ja se pääsi mukaan joihinkin myöhempiin antiikin aikaisiin maailman seitsemän ihmeen luetteloihin, joissa Babylonin riippuvat puutarhat oli jätetty pois. Paikallisesta Heran kultista ei ole säilynyt kuvauksia, eikä siitä tiedetä juuri mitään.
Suuren Heran temppelin ohella paikalla oli lukuisia muita rakennuksia. Hellenistisenä aikana temppelin viereen syntyi pieni kaupunki. Rakennuksia nousi temppelin ympärille roomalaiselle ajalle saakka. Varhaiskristillisellä ajalla paikalle rakennettiin basilikakirkko. Temppelistä ja muista rakennuksista on säilynyt nykyaikaan lähinnä perustuksia.
Ensimmäiset pienimuotoiset tutkimukset paikalla suoritti Joseph Pitton de Tournefort vuonna 1702. Paikalla kävi matkailijoita läpi 1700–1800-lukujen. Paul Girard löysi paikalta nykyisin Louvressa olevan Kheramyeen lahjoittaman Heran patsaan vuonna 1879. Vuosina 1902–1903 paikalla järjestettiin arkeologiset kaivaukset Panagiótis Kavvadíaksen ja Themistoklís Sofoúliksen johdolla ja vuonna 1910 Th. Wiegandin ja M. Scheden johdolla. Vuosina 1925–1939 ja uudestaan vuodesta 1951 lähtien paikalla on suorittanut kaivauksia Saksan arkeologinen instituutti Ateenassa alun perin E. Buschorin johdolla.
Vuonna 1992 temppelin arkeologinen alue liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta nimeltä Sámoksen Pythagoreion ja Heraion.
Heran temppeli
Polykrateen aikana rakennettu, järkestyksessä viimeinen Heran temppeli edusti joonialaista tyyliä. Sen koko oli 108,63 x 55,16 metriä ja siinä oli 155 pylvästä. Temppeli rakennettiin edellisen temppelin paikalle, mutta se oli kooltaan paljon suurempi, koska temppeliin lisättiin sekä etu- että takapuolelle kolmas pylväsrivi mahdollisesti Efesoksen Artemiin temppelin esimerkin mukaisesti.
Temppeli on mahdollisesti jäänyt jossain määrin keskeneräiseksi, koska sen kattotiileistä ei ole löydetty merkkejä. Nykyisin temppelistä on jäljellä perustukset ja stylobaatti, joista näkee sen suuren koon. Lisäksi yksi temppelin pylväs on koottu uudestaan noin puoleen alkuperäisestä korkeudesta. Se tunnetaan nimellä Kolóna (”Pylväs”), ja se on antanut nimensä myös viereiselle pienelle kylälle.
Heran alttari
Heran alttari sijaitsi tavan mukaan temppelin edessä sen itäpuolella. Alttarista on erotettu seitsemän eri vaihetta, joista varhaisin on myöhäiseltä pronssikaudelta. Toinen 700–600-luvulla eaa. rakennettu alttari oli sijoitettu luoteis-kaakkoissuunnassa poikittain temppeliin nähden. Ensimmäinen suuri alttari rakennettiin noin vuonna 560 eaa. Se oli linjassa temppelin kanssa ja sen koko oli noin 36,5 x 16,5 metriä. Alttariin liittynyt uhrialue oli ympäröity kolmelta sivulta noin 5–7 metriä korkealla koristellulla muurilla. Roomalaisella ajalla alttari rakennettiin uudestaan marmorista. Heran temppelin ja alttarin väliin rakennettiin puolestaan pienempi temppeli.
Afroditeen ja Hermeen temppelit
Pienempi joko Afroditeelle tai Hermeelle omistettu temppeli sijaitsi Heran temppelin kaakkoispuolella. Toinen Afroditeen temppeli sijaitsi temppelin koillispuolella.
Stoat
Alueella oli eri vaiheissa ainakin kaksi suurempaa stoaa eli pylväshallia. Pohjoisstoa sijaitsi Heran temppelin pohjoispuolella ja Etelästoa temppelin kaakkoispuolella. Pohjoisstoa on varhaisimpia tunnettuja esimerkkejä stoarakentamisesta.
Kolaioksen laiva
Heran temppelin edustalle alttarin eteläpuolelle oli sijoitettu samoslaisen Kolaioksen laiva, jolla tämä purjehti ensimmäisenä kreikkalaisena ”Herakleen pylväiden” eli Gibraltarinsalmen läpi vuonna 640 eaa. Osaa paikalla olevista kivistä on ehdotettu tämän muistomerkin perustuksiksi.
Ciceroiden muistomerkki
Roomalaisaikana pystytetyt Marcus Tullius Ciceron ja Quintus Tullius Ciceron patsaat sijaitsivat Heran temppelin ja alttarin välisellä alueella. Muistomerkistä on säilynyt jalusta.
Muut rakennukset
Muihin alueen löytöihin lukeutuvat muun muassa mykeneläisaikainen tholos-hauta temppelin pohjoispuolella, pieni roomalainen kylpyrakennus ja varhaiskristillisen basilikan jäänteet temppelin ja alttarin välisellä alueella, sekä lukuisten hellenistisen ajan talojen jäänteet alueen koillisosassa.
Pyhä tie
Samoksen kaupungista pyhäkköalueelle lähellä merenrantaa johtanut tie oli koristettu lukuisilla votiivimuistomerkeillä lähes koko matkaltaan jo arkaaisella ajalla 500-luvulla eaa. Näihin lukeutuu muun muassa suurikokoisia marmorisia kuros-patsaita, niin kutsuttu Genelaos-ryhmä sekä muita veistoksia. Muistomerkkejä on arvioitu olleen jopa 2 000. Tie kivettiin 200-luvulla jaa. Suuri osa tiestä jää nykyisin Sámoksen lentokentän alle.
