Yellowstonen kansallispuisto

Yellowstonen kansallispuisto (Шаблон:K-en) on Yhdysvalloissa sijaitseva, maailman ensimmäinen ja täten myös vanhin kansallispuisto. Sen perusti presidentti Ulysses S. Grant vuonna 1872. Yellowstone sijaitsee kolmen eri osavaltion alueella, suurimmaksi osaksi Wyomingissa, mutta osaksi myös Idahon ja Montanan puolella. Kansallispuisto kattaa lähes 8 980 km²:n kokoisen maa-alan.

Yellowstone sijaitsee geologisesti aktiivisella alueella ja tunnetaan muun muassa geysireistään, joita on yli 300. Myös maailman ehkä kuuluisin geysir, Old Faithful eli Vanha Uskollinen, sijaitsee siellä. Se onkin yksi puiston merkittävimmistä turistikohteista. Alue on tunnettu monipuolisesta luonnostaan kuten kanjoneistaan ja vesiputouksistaan. Yellowstonessa on lisäksi myös rikas eläimistö, johon kuuluu muun muassa karhuja, biisoneita ja puumia.

Puiston nimi tulee Hidatsa-intiaanien nykyiselle Yellowstone-joelle antamasta nimestä "Mi tsi a-da-zi", jonka alueen ranskalaiset metsästäjät käänsivät omalle kielelleen "Roche Jaune", "keltainen kivi". Myöhemmin yhdysvaltalaiset käänsivät sen englanniksi, jolloin nimi "Yellowstone" syntyi. Nimen uskotaan usein juontavan juurensa puiston Grand Canyonin kellertävistä kivistä, mutta todellisuudessa nimi tulee Yellowstone-joen varren keltaisista rantatörmistä.

Historia

Varhaishistoria

Ensimmäiset ihmiset tulivat nykyisen Yellowstonen alueelle viimeistään 11 000 vuotta sitten, jolloin Yhdysvaltain intiaanikansat alkoivat metsästää ja kalastaa siellä. Useat heimot myös asettuivat pysyvästi asumaan alueelle. Näitä heimoja Lewisin ja Clarkin retkikunta kohtasi matkallaan Yhdysvaltain halki vuonna 1805. Lewis ja Clark kuitenkin ohittivat alueen pohjoisesta nykyisen Montanan puolelta, eivätkä pysähtyneet tutkimaan sitä. Vuotta myöhemmin heidän seurueestaan erosi mies nimeltä John Colter, joka liittyi paikalle saapuneisiin turkismetsästäjiin. He vaelsivat lähelle Yellowstonen aluetta, mutta eivät hekään kiinnostuneet maapalasta. Vuonna 1807 Colter erosi jälleen seurueestaan ja ryhtyi nyt yksinään tutkimaan Yellowstonea. Hän löysi ainakin yhden tuliperäisen alueen. Kun hän kertoi tästä löydöksestään, pidettiin hänen puheitaan hourailuna ja aluetta pelkkänä mielikuvituksen tuotteena. Aluetta alettiinkin pilkkaavasti kutsua nimellä Colter's Hell, Colterin helvetti.

Seuraavan 40 vuoden ajan alueella metsästäneet ihmiset kertoivat lukuisia tarinoita alueen kiehuvasta mudasta, höyryävistä joista ja kivettyneistä puista ja eläimistä, mutta näitä puheita pidettiin pelkkinä tarinoina. Vasta vuoden 1856 tutkimusretken jälkeen alettiin todella uskoa näiden tarinoiden paikkansapitävyyteen. Suuri yleisö uskoi niiden yhä olevan pelkkiä myyttejä, mutta geologi Ferdinand Vandeveer Haydenin kiinnostus heräsi. Vuonna 1859 hän lähti itse katsomaan tätä myyttistä maa-aluetta. Hän pääsi seurueineen Etelä-Dakotaan asti, mutta juuri kun he lähestyivät Yellowstonen rajaa, pakotti valtaisa lumimyrsky heidät kääntymään. Kahta vuotta myöhemmin puhkesi Yhdysvaltain sisällissota, eikä tutkimusmatkoja sen aikana voinut suorittaa.

Seuraava tutkimusretki Yellowstoneen tehtiin vasta vuonna 1869, neljä vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen. Yksi retkikunnan rahoittajista oli David E. Folsom, jonka mukaan se nimettiin Folsomin retkikunnaksi. Tämä retkikunta seurasi Yellowstone-jokea aina Yellowstone-järvelle asti ja piti päiväkirjaa löydöksistään. Nämä löydökset saivat myös muut liikkeelle ja vuonna 1870 myös Washburn-Langford-Doanen retkikunta saapui tutkimaan aluetta. Tähän retkikuntaan kuului myös asianajaja ja kirjailija Cornelius Hedges, joka ensimmäisten joukossa ehdotti alueen julistamista kansallispuistoksi.

Vuonna 1871 saapui paikalle myös 11 vuotta aiemmin retkeä yrittänyt geologi F. V. Hayden. Yhdysvaltain hallitus tuki tällä kertaa hänen tutkimusryhmäänsä, joka oli nyt aikaisempaa ryhmää huomattavasti suurempi. Mukana retkellä olivat myös taiteilijat William Henry Jackson ja Thomas Moran, jotka ottivat valokuvia ja maalasivat Yellowstonen maisemia. Ne liitettiin mukaan raporttiin, joka annettiin Yhdysvaltain kongressille. Kongressi päätti raportin perusteella vetää maa-alueen pois julkisesta huutokaupasta, ja presidentti Ulysses S. Grant julisti alueen valtion omaisuudeksi.

Historia kansallispuistona

, Yellowstonen perustaja]] Yellowstone on maailman ensimmäinen ja vanhin kansallispuisto. Yhdysvaltain 18. presidentti Ulysses S. Grant perusti sen 1. maaliskuuta vuonna 1872. Hän määräsi puiston intendentin virkaan Yellowstonen tutkimusretkikuntiin kuuluneen Nathaniel P. Langfordin, jolle oltiin jo aiemmin annettu lempinimi "National Park", kansallispuisto. Langford oli virassaan viiden vuoden ajan, mutta ei vähäisten rahavarojensa takia voinut tehdä paljoakaan puiston hyväksi. Huono taloudellinen tilanne johtui siitä, ettei hän saanut työstään minkäänlaista palkkaa. Puisto itse ei saanut minkäänlaista tukea eikä siellä edes ollut henkilökuntaa. Lisäksi puistosta puuttuivat säädökset ja ohjesäännöt, joten esimerkiksi metsästäjät saattoivat vapaasti metsästää sen eläimiä ja muut vandaalit turmella sitä. Turhautunut Langford pakotettiin eroamaan vuonna 1877.

Langfordin eron jälkeen Philetus Norris, joka oli omin silmin nähnyt puiston kärsimän vandalismin, tarjoutui intendentin paikalle. Hän sai paikan, ja kongressi alkoi jopa myöntää hänelle sekä palkkaa että pieniä varoja puiston hoitamiseen. Norris käytti rahat muun muassa teiden rakentamiseen, jotta puistoa saataisiin tutkittua entistä paremmin ja tehokkaammin. Teiden oli myös tarkoitus mahdollistaa parempi pääsy puiston alueelle. Varojen avulla Norris palkkasi lisäksi metsänvartijoita estämään metsästystä ja pitämään silmällä vandaaleja. Varoja ja henkilökuntaa oli kuitenkin yhä liian vähän puiston täydelliseen, tai edes toimivaan, suojelemiseen.

1880-luvulla Yhdysvaltojen poikki rakennettu rautatie valmistui, ja Northern Pacific -rautatieyhtiö rakensi aseman aivan puiston pohjoisen sisäänkäynnin luokse. Rautatie lisäsi ihmisten liikkumista ja puiston kävijämäärä nousikin yli 5 000 kävijällä vuoteen 1883 mennessä. Salametsästys ja puiston tuhoaminen kuitenkin jatkuivat kenenkään estämättä, kun kongressi yhä riiteli sopivista toimista tilanteen rauhoittamiseksi. Yhdysvaltain armeija viimein otti tilanteen haltuunsa saapumalla Yellowstoneen vuonna 1886. He rakensivat itselleen majapaikaksi Camp Sheridanin, josta seuraavan 22 vuoden aikana muokattiin nykyinen Fort Yellowstone. Nyt rahoitus ja työvoima olivat kunnossa, ja puiston tarkka valvonta kyettiin aloittamaan. Armeija määräsi tarkat säännöt, joita oli noudatettava, jos puistossa halusi vierailla. Armeija johti puistoa aina vuoteen 1918 asti, minkä jälkeen kaksi vuotta aiemmin perustettu Yhdysvaltain National Park Service siirtyi sen tilalle.

1900-luvulla autoliikenne lisääntyi, jolloin ihmisten liikkuvuus jälleen parani. Vuosina 1933–1941 rakennettiin majataloja, retkeilyalueita ja ennen kaikkea pysäköintialueita niille tuhansille autoille, joita matkailijat mukanaan toivat. Toisen maailmansodan aikana kävijämäärät laskivat, ja monet vastikään rakennetuista tiloista pääsivät pahasti rappeutumaan. Sodan loputtua kävijämäärät alkoivat jälleen nousta, ja puistoa ryhdyttiin uudelleen kunnostamaan. Se myös modernisoitiin, vaikka jo 1980-luvulla suurin osa näistä uudistuksista poistettiin ja palautettiin takaisin toista maailmansotaa edeltäneeseen tyyliin.

Vuonna 1988 puiston historian suurimmat metsäpalot piinasivat Yellowstonea. Heinäkuun lopun kuumuus ja kuivuus tarjosivat täydelliset olosuhteet metsäpalon syttymiseen, ja elokuun 20. päivänä voimakkaat tuulenpuuskat sytyttivät ensimmäiset suuret liekit. Tuli levisi nopeasti ja kattoi pian 607 neliökilometrin kokoisen alueen. Palot kestivät monta kuukautta, ja vasta talven lumisateet sammuttivat liekit. Lähes 36 prosenttia puistosta kärsi tulipalojen seurauksena vahinkoja.

Monet Yhdysvaltain presidentit ovat vierailleet hallintokaudellaan Yellowstonessa. Muun muassa presidentit Chester A. Arthur ja Bill Clinton vierailivat aikanaan puistossa. Puiston kannalta merkittävin näistä arvovaltaisista vierailijoista oli kuitenkin presidentti Theodore Roosevelt, joka vieraili puistossa huhtikuussa vuonna 1903. Vierailullaan hän asetti kulmakiven silloin vielä rakenteilla olleeseen puiston pohjoiseen sisäänkäyntiin, jolle valmistuessaan annettiin nimeksi Roosevelt-kaari (Шаблон:K-en). Kaaren suunnitteli Robert C. Reamer, ja sitä rakennettiin helmikuusta elokuuhun vuonna 1903. Kaaren yläosaan on kaiverrettu sanat "For the Benefit and Enjoyment of the People", mikä vapaasti suomennettuna tarkoittaa suunnilleen "kansan hyödyksi ja nautinnoksi".

Yellowstonen kansallispuisto on kuulunut vuodesta 1978 lähtien UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Maantiede

Pohjois-Amerikan suuri vedenjakaja kulkee poikittain Yellowstonen kansallispuiston halki ja jakaa vedet Tyynen valtameren ja Atlantin valuma-alueisiin. Tämä näkyy esimerkiksi Yellowstonen alueen kahden merkittävimmin joen, Yellowstonen ja Snaken, käyttäytymisessä. Molemmat saavat alkunsa lähellä puistoa. Niiden alkulähteet kuitenkin jäävät eri puolille vedenjakajaa: Yellowstone-joen alkulähde jää puiston itäpuolelle ja sen vedet suuntaavat kulkunsa kohti Meksikonlahtea ja sitä kautta kohti Atlanttia, kun taas Snake-joki saa alkunsa puiston länsipuolella ja laskee kohti Tyyntä valtamerta.

Yellowstone on kahdesta joesta lyhyempi; se on noin 1 080 kilometriä pitkä. Se on kuitenkin Manner-Yhdysvaltain pisin joki, jota ei ole padottu. Yellowstone oli aikoinaan alueen intiaanien tärkeä kuljetusreitti, ja myös uudisasukkaat matkasivat usein sitä pitkin. 1860-luvulta lähtien sitä on käytetty Montanan viljelmien kasteluun. Nykyään joki on suosittu erityisesti kansallispuistossa vierailevien perhokalastajien keskuudessa.

Snake-joki (Шаблон:K-fi) on 1 670 kilometriä pitkä ja Columbia-joen suurin sivujoki. Sen nimi "Snake" tulee ilmeisesti Shoshone-intiaanien S-kirjaimen muotoisesta käsimerkistä, jolla he viittasivat joessa uiviin lohiin. Joelle on vuosien varrella annettu myös useita muita nimiä, kuten Shoshone-joki mainitun intiaaniheimon mukaan. Snake-joen varren vesivoimalat ovat alueen tärkeitä sähköntuottajia. Myös perhokalastajat ja muut harrastajat ovat löytäneet joen.

Suurin vesialue Yellowstonen kansallispuiston alueella on Yellowstone-järvi, joka on myös yksi Pohjois-Amerikan korkeimmilla sijaitsevista järvistä: se sijaitsee 2 376 metriä merenpinnan yläpuolella. Järvi ulottuu 136 neliökilometrin laajuudelle ja sen syvin kohta on 118 metriä. Koska järvi sijaitsee tuliperäisellä alueella ja osittain Yellowstonen kalderan päällä, löytyy sen rannoilta muun muassa geysireitä ja kuumia lähteitä. Niitä on myös löydetty itse järvestäkin. Viime aikoina järven pohja on alkanut nousta huomattavasti ja täten kohottanut myös vedenpintaa korkeammalle. Joitakin puiston osia on tästä syystä jouduttu sulkemaan yleisöltä. Nouseminen ilmeisesti johtuu lisääntyneestä vulkaanisesta toiminnasta alueella.

Vulkaaninen toiminta on myös synnyttänyt Yellowstonen Grand Canyonin, suuren kanjonin, jonka pohjalla Yellowstone-joki osittain virtaa. Kanjonin syvyys vaihtelee 275 metristä 800 metriin. Se syntyi luultavasti Yellowstonen kalderan räjähtäessä noin 600 000 vuotta sitten, kun purkautunut laava peitti maan. Eroosio on osaltaan ollut mukana kanjonin synnyssä. Myös lohkoliikunnoilla on saattanut olla osuutta asiaan. Kuten Yellowstone-järvessä, on Grand Canyonissakin vulkaanista toimintaa. Sen pohjalla on muun muassa geysireitä ja kuumia lähteitä. Osa niistä on jo lakannut toimimasta, mutta osa on yhä aktiivisia. Puiston nimen uskotaan usein olevan peräisin kanjonin keltaisista seinistä, mutta todellisuudessa nimi tulee Yellowstone-joen keltaisista rantatörmistä.

Geologia

Шаблон:Pääartikkeli

Yellowstone sijaitsee Kalliovuorten muodostamassa kaarteessa, joka tunnetaan nimellä Snake River Plain (Шаблон:K-fi). Yellowstonen runsas tulivuoritoiminta aiheutuu siitä, että se on kuuman kohdan päällä. Yhdysvaltojen suurin vulkaaninen alue onkin kansallispuiston alueella sijaitseva Yellowstonen kaldera, romahtanut kraatteri eli supertulivuori, joka on läpimitaltaan noin 55×72 kilometriä. Ensimmäisen kerran se purkautui yli kaksi miljoonaa vuotta sitten ja synnytti läpimitaltaan 50×80 kilometrin mittaisen kraatterin, joka oli satoja metrejä syvä. Kraatteri on sittemmin täyttynyt, ja sen muodostamaa muodostelmaa kutsutaan nimellä Huckleberry Ridge Tuff. Yellowstonen kalderan useat purkaukset vapauttivat kaasuja ja tuhkaa maan ilmakehään ja aiheuttivat luultavasti säähäiriöitä. Siten purkaukset ehkä edistivät joidenkin lajien sukupuuttoa Pohjois-Amerikan mantereella. Viimeksi Yellowstonen kaldera purkautui noin 13 000 vuotta sitten, jolloin se synnytti viiden kilometrin mittaisen kraatterin.

Yellowstonen kalderan suuri purkaus saattaisi merkitä jopa loppua Maapallon elämälleШаблон:Lähde. Purkausta edeltäisivät voimakkaat maanjäristykset ja laavaa nousisi maan pinnalle. Lopulta supertulivuori purkautuisi ja nostattaisi maan ilmakehään suuren määrän kaasuja ja tuhkaa, jotka yhdessä muodostaisivat ilmakehään peiton. Auringosta tuleva säteily ei kykenisi läpäisemään tätä peittoa, jolloin Maapallon lämpötilat laskisivat äkillisesti. Seurauksena olisi ydintalvi, joka johtaisi uuteen jääkauteen. Jo itse purkaus luultavasti tuhoaisi paljon maata ja eliöitä, mutta ydintalven kylmyydellä ja siitä seurauksena olevalla nälänhädällä olisi katastrofaalisemmat seuraukset. Ensin purkaus vaikuttaisi vain Pohjois-Amerikkaan, mutta leviäisi nopeasti koskemaan muutakin maailmaa. Tutkija Michael Rampinon mukaan on vain ajan kysymys, milloin Yellowstone tulee purkautumaan. Yellowstonen kaldera on kuitenkin vain yksi maailman tällä hetkellä seitsemästä tunnetusta supertulivuoresta, eikä tiedetä mikä niistä tulee seuraavaksi räjähtämään, sillä supertulivuorien toiminnasta ei tiedetä paljoakaan. Purkausta olisi myös tämän tietämättömyyden takia hyvin vaikea, ehkä mahdotontakin, estää. eli Vanhan Uskollisen purkautuminen.]]

Alueen vulkaaninen aktiivisuus ilmenee myös kuumina lähteinä, kuplivina muta-altaina ja geysireinä. Yellowstonen alueella on noin 10 000 vulkaanista kohdetta, joista vain kolme prosenttia on geysireitä. Siitä huolimatta suurin osa maailman geysireistä sijaitsee Yellowstonessa. Useimmat alueen geysirit ovat pieniä ja purkautuvat vain muutaman metrin korkuisina, mutta tunnetaan kuusi geysiriä, jotka purkautuvat säännöllisesti yli 30 metrin korkeuteen. Maailman kuuluisin geysir lienee Yellowstonen Old Faithful eli Vanha Uskollinen, josta purkautuu jopa 14 000–32 000 litraa kiehuvaa vettä noin 30–55 metrin korkeuteen. Old Faithful houkuttelee paikalle paljon turisteja, vaikka se ei ole edes puiston suurin geysir. Geysirin suosio ei perustukaan sen kokoon vaan purkauksien säännöllisyyteen: Old Faithful purkautuu 65–92 minuutin välein noin viiden minuutin ajan. Maailman suurin toimiva geysir on samaten puistossa sijaitseva Steamboat (Шаблон:K-fi).

Koska Pohjois-Amerikan manner liikkuu vuodessa noin 45 millimetriä lounaaseen, siirtyy Yellowstone ajan kuluessa pois kuuman pisteen ja sen aiheuttaman vulkaanisen alueen päältä. Alun perin kuuman pisteen kohdalla olikin nykyinen Boisen kaupunki Idahossa, mutta mantereen ajelehdinta siirsi aikoinaan Yellowstonen sen yläpuolelle.

Luonto

Шаблон:Pääartikkeli

Puistossa on erittäin rikas luonto ja eläimistö, johon kuuluu biisoneita, karhuja, ilveksiä, kojootteja, hirviä ja monia muita lajeja. Yellowstone-järvessä elää useita kalalajeja; järvestä on tavattu muun muassa harmaanieriää ja punakurkkulohta. Kaiken kaikkiaan Yellowstonen eläimistöä pidetään yhtenä manner-Yhdysvaltojen hienoimmista.

Kasvisto

Noin 80 prosenttia Yellowstonen pinta-alasta on metsää. Puisto sijaitsee vuoristokasvillisuusvyöhykkeellä 1 500–4 000 metrin korkeudella merenpinnasta, ja vallitseva puulaji alueella on kontortamänty: Yellowstonen metsistä noin 85 prosenttia on kontortamäntyä. Puistossa esiintyy myös paljon kuusia, pihtoja ja haapoja. Korkeammilla seuduilla kasvaa runsaasti mäntypuihin kuuluvaa valkorunkosembraa. Männyt, kuuset ja pihdat ovat puiston maaperällisesti köyhiin oloihin hyvin sopeutuvia havupuita, jotka sietävät kylmyyttä eivätkä vaadi paljon kosteutta. Nämä puulajit ovat sopeutuneet hyvin myös alueella sattuneisiin tulipaloihin. Joillakin lajeilla, kuten pihdoilla, on suojanaan paksu puunkuori, mutta esimerkiksi kontortamännyn kuori on ohut. Kuoren sijaan kontortamänty on rakentanut toisenlaisen puolustusmekanismin: osa sen kävyistä on serotiinisia, ja ne aukeavat vasta korkeassa lämpötilassa. Metsäpalo saa kävyt aukeamaan, jolloin siemenet vapautuvat ja leviävät niitä ravitsevaan tuhkaan. Kansallispuiston alueella on yhteensä yli 600 eri puulajia, joista osaa ei tavata muualla kuin Yellowstonessa.

Kasvilajeja Greater Yellowstonen ekosysteemin alueella on yhteensä yli 1 500. Puiden tapaan muutkin kasvit ovat joutuneet sopeutumaan Yellowstonen suuresti vaihteleviin ja erikoisiin olosuhteisiin, kuten kuiviin ja kylmiin mutta tuliperäisiin kasvualustoihin. Puistossa kasvaa erilaisia kukkia sekä metsän aluskasvistossa että niityillä. Alueella esiintyviä kukkalajeja ovat muun muassa neidonkenkä, vuorijumaltenkukka, lupiini, kastilja ja apinankukka. Puiston alin keskilämpötila on −1 °C, ja talvisin sataa useita metrejä lunta. Kasvien kasvukausi onkin vain 60 päivää, mikä on jopa alle puolet Suomen kasvien kasvukaudesta. Lyhyellä kasvukaudella on ollut seurauksensa myös alueen puiden osalta. Lehtipuut, kuten vaahtera ja amerikanplataani, ovat hävinneet alueelta, ja niiden tilalle ovat tulleet aiemmin mainitut paremmin sopeutuvat havupuut kuten kuuset, männyt ja pihdat.

Kasvifossiileja tutkimalla on saatu selville, että Yellowstonen alueella kasvoi metsiä jo eoseenikaudella yli 55 miljoonaa vuotta sitten. Ilmasto pysyi 25 miljoonan vuoden ajan kosteana ja lämpimänä; vuotuinen sademäärä oli tasolla 130–150 senttimetriä. Kivettyneiden puiden perusteella puiston Lamar Valley -laaksosta on tunnistettu 27 päällekkäistä kerrosta metsää. Myöhemmin jääkauden aikana Lamar Valleyn vuoret saattoivat olla yksittäisiä alueita, joilla kasvillisuus pysyi hengissä jään peitettyä alavammat maat.

Eläimistö

Шаблон:Pääartikkeli

Yellowstone on ainoa paikka koko manner-Yhdysvalloissa, jossa on ollut biisoneita esihistoriallisista ajoista lähtien. Yhdysvaltoihin muuttaneet siirtolaiset metsästivät ahkerasti maan suurta biisonikantaa, jolloin niiden määrä laski hyvin nopeasti vain murto-osaan entisestä; ennen siirtolaisten tuloa biisoneita arveltiin olevan noin 50 miljoonaa, mutta jo vuonna 1887 niitä laskettiin vain 541 kappaletta. Alun perin biisoneita tuotiin Yellowstoneen juuri tämän uhkaavan sukupuuton pelossa. Yhteensä 21 biisonia hankittiin yksityisistä biisonilaumoista ja vietiin puistoon perustetulle Buffalo Ranchille. Biisoneiden määrä on vuosien varrella melko tasaisesti lisääntynyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ja nykyään puistossa on noin 4 000 yksilöä.

Karhuja Yellowstonen alueella elää noin tuhatkunta, josta noin puolet on mustakarhuja ja puolet harmaakarhuja. Joskus karhut ovat hyökänneet ihmisten kimppuun ja haavoittaneet näitä, mutta tätä tapahtuu hyvin harvoin. Vuosina 1980–2002 yli 62 miljoonaa vierailijaa kävi puistossa. Saman ajan kuluessa vain 32 ihmistä joutui karhun hyökkäyksen kohteeksi. Yellowstonen historia tuntee vain viisi varmaa karhun aiheuttamaa ihmiskuolemaa. Vaikka karhuja ei puiston sääntöjen mukaan saa syöttää, useat vierailijat eivät noudata sääntöä, jolloin he houkuttelevat karhuja lähemmäs ihmisten käyttämiä alueita ja lisäävät riskiä joutua karhun hyökkäyksen kohteeksi.

Alueella elää myös hirviä ja vapiteja eli kanadanhirviä. Hirviä on puistossa hyvin vähän ja määrä on vuosien varrella laskenut entisestään. Laji oli jo puiston perustamisen aikoihin vuonna 1872 harvinainen Yellowstonen seuduilla. 1980-luvulla tehdyssä tutkimuksessa todettiin puistossa olevan jopa alle tuhat hirveä. Vapitia metsästettiin aikoinaan paljon Yellowstonenkin alueella. Vasta vuoden 1886 jälkeen, Yhdysvaltain armeijan otettua puiston suojelukseensa, niiden määrä alkoi kasvaa. Nykyään vapiteja on puistossa kesäisin noin 30 000 kappaletta ja talvisin noin puolet vähemmän.

Ilveksiä puistossa nähdään enää harvoin, vaikka niitä tiedetäänkin siellä olevan vielä ainakin jonkin verran. Niiden määrä on laskenut 1900-luvun alusta, jolloin ne olivat melko tuttuja näkyjä puistossa. Myös puumia on Yellowstonessa enää muutamia, vaikka niiden määrän odotetaankin kasvavan. Nykyään puistossa on noin 20 puumaa. Vuonna 1995 puistoon tuotiin susia Kanadasta. Puiston alkuperäiset sudet oli tapettu 1910- ja 1920-luvuilla osana puiston yrityksiä suojella saksanhirvikantaansa. Susia on Yellowstonessa noin 300 kappaletta ja ne elävät useissa laumoissa ympäri puistoa. Puiston lähellä asuvat karjatilalliset ovat olleet huolestuneita susien mahdollisista hyökkäyksistä karjansa kimppuun ja voivat halutessaan hakea korvauksia susien surmaamista eläimistään. Karjatilallisten tulee kuitenkin todistaa, että juuri susi tappoi eläimen, mikä voi olla vaikeaa, koska alueella elää myös muita samankaltaisia tappajia kuten kojootteja ja villikoiria.

Yellowstonen sammakko- ja matelijaeläinkanta on pienenlainen. Tämä johtuu ilmeisesti kansallispuiston kylmistä ja kuivista olosuhteista, jotka eivät ole sopiva elinympäristö useimmille sammakkoeläimille ja matelijoille. Puistossa elää kuusi matelijalajia, esimerkiksi preeriakalkkarokäärme. Vuonna 1991 Yellowstonen henkilökunta asetti yhteistyössä Idaho State Universityn kanssa puistoon tarkkailuasemia, joiden tarkoituksena oli tutkia syitä sammakkoeläinten ja matelijoiden kannan etenevään pienenemiseen Pohjois-Amerikassa. Syiksi on arveltu jo mainittuja kuivuutta ja kylmyyttä, mutta myös muun muassa saasteita, sairauksia ja saalistusta.

Puiston suurimmassa järvessä, Yellowstonessa, elää maailman suurin punakurkkulohikanta. Yellowstonen alueelta on kotoisin myös sen mukaan nimetty Yellowstonen punakurkkulohi. Sen kanta vähentyi huomattavasti 1900-luvulla kalastajien saapuessa Yellowstoneen ja puiston henkilökunnan laskiessa uusia, eksoottisia kalalajeja samoille vesille, jolloin Yellowstonen punakurkkulohi joutui entistä tiukempaan kilpailuun elintilastaan. Kalastus on viime vuosina saatu kuriin "pyydystä ja laske vapaaksi" -säännön avulla, mutta lajien välistä kilpailua ei ole pystytty rajoittamaan. Muun muassa järven harmaanieriät ovat todellinen uhka Yellowstonen punakurkkulohelle. Myöskään sairauksilta ei ole vältytty: vuonna 1998 Yellowstone-järvestä löydettiin lohikalojen kierretautia aiheuttavaa Myxobolus cerebralis -itiöeläintä.

Yellowstonen kansallispuiston yli 180 lintulajista kolme on luokiteltu vaarantuneiksi. Nämä lajit ovat muuttohaukka, valkopäämerikotka ja trumpettikurki. Muuttohaukka asuu Yellowstonessa huhtikuusta lokakuuhun ja talvehtii Meksikossa. Vuotta 1970 edeltänyt torjunta-aineiden liikakäyttö vahingoitti merkittävästi muuttohaukkakantaa, mutta viime vuosien suojelutoimet ovat johtaneet kannan kasvuun. Myös myrkytyksistä kärsinyt Yhdysvaltain kansallislintu valkopäämerikotka elää puistossa koko vuoden, eikä muuta ulkomaille talvehtimaan. Yellowstonessa on parhaillaan käynnissä suojeluohjelma, jonka tavoitteena on saada puistoon 62 kotkaparia, jotka tuottaisivat yhteensä 53 poikasta vuosittain. Trumpettikurki on yksi Pohjois-Amerikan uhanalaisemmista lajeista. Laji kärsi ihmisen levittäytyessä yhä laajemmalle Yhdysvaltoihin 1700- ja 1800-luvuilla. Yellowstonessa ne viipyvät kesät. Vuonna 1999 Yellowstonessa oli vain kaksi aikuista trumpettikurkea, joista toinen kuoli vuotta myöhemmin. Tavallisimpia lintulajeja Yellowstonessa sen sijaan ovat muun muassa vuoritiainen, kanadanhanhi, preerialokki ja korppi.

Bakteerit ja levät

Yellowstonen vulkaanisten kohteiden kuumissa vesissä elää erilaisia bakteereja ja leviä, jotka saavat aikaan vesialtaiden kirkkaat värit. Monet kuumissa vesissä viihtyvistä bakteerikannoista saavat ravintonsa vulkaanisten lähteiden sisältämästä rikistä ja vedystä. Yellowstonen vesissä on monia yhteyttäviä bakteereja kuten syanobakteereja, vihreitä rikkibakteereja (Chlorobi) ja vihreitä ei-rikkibakteereja (Chloroflexi). Vesistöjen lähellä elää Ephydridae-heimon kärpäsiä, jotka saavat ravintonsa bakteereista ja levistä. Kärpäset munivat munansa mikrobimattojen päälle, ja niiden toukat kestävät jopa 47 celsiusasteen lämpötiloja.

Metsäpalot

Yellowstonessa syttyy joka vuosi metsäpaloja. Muun muassa salamat aiheuttavat keskimäärin noin 22 paloa vuodessa. Joitakin paloja sytyttävät esimerkiksi puistossa vierailevat retkeilijät. Noin 80 prosentin paloista annetaan sammua itsekseen. Vain 20 prosenttia niistä sammutetaan ihmisten toimesta ja yleensä vasta silloin kun palo uhkaa ihmisiä tai rakennuksia. Suuria tuhoja Yellowstonen metsissä aiheuttavia metsäpaloja arvellaan tapahtuvan noin 250–400 vuoden välein, kun taas kansallispuiston ruohomaita tuhoavia noin 25–60 vuoden välein.

Vuoden 1988 kesällä sarja suuria metsäpaloja tuhosi kansallispuistoa. Heinäkuun lopun kuumuus ja kuivuus muodostivat täydelliset olosuhteet tulipaloille. Elokuun lopulla ensimmäinen metsäpalo jo syttyikin ja valtasi hetkessä 607 neliökilometrin laajuisen alueen. Palokunta kutsuttiin hätiin sammuttamaan syttyneitä rakennuksia. Itse palavaa luontoa ei kuitenkaan ryhdytty sammuttamaan. Vasta syksyn vesisateet ja viimeistään talven lumentulo sammuttivat monta kuukautta palaneet metsät. Monet pitivät tapahtumaa katastrofina. Biologit ja metsänhoitajat kuitenkin vakuuttivat tulipalojen olevan osa normaalia ekosysteemiä ja auttavan kasveja ja puita uusiutumaan. Karkeasti arvioiden noin 36 prosenttia puiston maa-alueesta kärsi vahinkoja kesän 1988 tulipalojen seurauksena. Nykyään, lähes 20 vuotta palon jälkeen, palaneet alueet ovat alkaneet jälleen viheriöidä, ja monet uusista kasveista ovatkin todella terveempiä, kasvavat tiheämmin ja vastustavat paremmin sairauksia. Tästä rohkaistuneena puistoa hallinnoiva The National Park Service käyttääkin nykyään kulotusta yhtenä metsänuudistuskeinona.

Suojelutoimet

Yellowstonen kansallispuisto perustettiin alun perin suojelemaan sen vulkaanisia alueita ja piirteitä kuten geysireitä ja kuumia lähteitä. Alkujaan puiston villieläimiä ei osattu arvostaa, ja ihmiset metsästivät niitä laajasti jopa kansallispuiston alueilla Yellowstonen henkilökunnan toistuvista kielloista huolimatta. Puiston pienestä henkilökunnasta ja varoista ei kuitenkaan ollut vastusta salametsästäjille, jotka saattoivat vapaasti vandalisoida aluetta. Vasta vuonna 1886 armeija sai salametsästäjät kuriin ja aloitti puiston tehokkaan valvonnan ja suojelun. Vuonna 1918 Yhdysvaltain National Park Service astui armeijan tilalle ja otti puiston suojelun harteilleen.

Ennen 1960-lukua puiston suojelu kuitenkin tarkoitti lähinnä sitä, että metsää "vahingoittavat" tulipalot sammutettiin ja tiettyjä eläinlajeja suosittiin ylitse muiden. Esimerkiksi alueen sudet hävitettiin 1910- ja 1920-luvuilla, jotta ne eivät vahingoittaisi puiston saksanhirvikantaa. Puiston luontoa alistettiin ihmisten tarkoitusperiä varten. Eläimiä tuotiin näytteille, jotta vierailijat saisivat ihailla niitä. Vaarallisimmat eläimet, esimerkiksi karhut, kahlehdittiin näytöksen ajaksi puihin, jotta ne eivät vahingoittaisi katselijoita. Turisteilla oli myös lupa ruokkia eläimiä ja siten opettaa ne riippuvaisiksi ihmisistä. Osia luonnosta tuhottiin, jotta kyettiin rakentamaan palveluja ja teitä puistoon saapuville matkailijoille. Myös salametsästystä esiintyi edelleen, vaikka vain murto-osan entisestä.

Kokemus kuitenkin osoitti, että nämä toimet ennemminkin vahingoittivat luontoa kuin suojasivat sitä, ja 1960-luvulta alkaen Yellowstonea alettiinkin hitaasti muuttaa kohti nykyistä toimintamallia. Nykyään ihminen puuttuu mahdollisimman vähän puiston luonnon elämään. Esimerkiksi normaaliin ekosysteemiin kuuluvia tulipaloja ei enää sammuteta. Yksittäisen lajin tilaan ei puututa, eikä yhtäkään lajia suosita, vaan sen sijaan seurataan, että Yellowstonen koko ekosysteemi pysyy tasapainossa. Jo 1970-luvulla kiellettiin eläinten ruokkiminen, ja niiden vangitseminen ja esitteleminen yleisölle lopetettiin. Puistoon rakennettiin myös valmiita kulkureittejä, jotta mahdollisimman suuri ala luontoa ei kärsisi vierailevista ihmismassoista. Kansallispuiston luonto ja sen säilyminen palautettiin jälleen etusijalle.

Vaikka pidetäänkin parhaana olla puuttumatta puiston luonnon toimintaan, on silti vielä nykypäivänäkin ollut useita poikkeustilanteita, joissa tämä sääntö on unohdettu. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa puiston lukuiset suojeluohjelmat kuten susien palautus alueelle vuonna 1995. Ihmiset myös asetetaan luonnon edelle tilanteissa, joissa ihmishenki on vaarassa. On myös tilanteita, joissa tulipaloja saatetaan sammuttaa. Lisäksi joitakin eksoottisia kasvi- ja eläinlajeja pyritään kontrolloimaan, jotta ne eivät olisi haitaksi puiston alkuperäisille eliöille. Puiston linjan mukaan nämä sekaantumiset sen elämään yritetään pitää mahdollisimman vähäisinä.

Matkailu

Yellowstone on yksi Yhdysvaltain suosituimmista kansallispuistoista. Vuonna 2005 puistossa vieraili 2 835 651 ihmistä. Puisto houkuttaa ihmisiä, sillä siellä on mahdollisuus nähdä samalla kertaa useita luonnonihmeitä kuten geysireitä, kuumia lähteitä ja villieläimiä. Muissa puistoissa ei näitä kaikkia nähtävyyksiä löydy, joten tässä suhteessa Yellowstone on ainutlaatuinen. Puistossa on myös mahdollista harrastaa muun muassa melomista ja vuorikiipeilyä. Kesän lomakautena puisto työllistää lähes 3 500 henkilöä.

Puistosta löytyy muun muassa geysireitä, kuumia lähteitä, metsäalueita, Grand Canyon ja suuri järvi, jotka kaikki tarjoavat matkailijoille nähtävää ja tehtävää. Vapaa-ajan mahdollisuuksia on monia aina retkeilystä ja vuorikiipeilystä melontaan ja kalastukseen. Joidenkin kalalajien, esimerkiksi Yellowstonen punakurkkulohen, kohdalla on sovellettu "pyydystä ja päästä vapaaksi" -sääntöä. Sen mukaan kalalajeja saa kalastaa, mutta pyydystetyt kalat tulee heti päästää vapaaksi. Metsästys on puiston alueella luonnollisesti kielletty.

Nähtävyyksistä suosituin on ollut geysir Old Faithful. Myös Mammoth Hot Springs, eli joukko kuumia lähteitä, ja Morning Glory Pool -allas ovat vetäneet yleisöä. Muutamia muita suosittuja nähtävyyksiä puistossa ovat Grand Prismatic Spring, Yellowstonen suurin kuuma lähde, ja puiston Grand Canyon -kanjoni. Vierailijoita kehotetaan pysymään valmiilla reiteillä tutustuessaan puistoon. Näin he pysyvät turvallisen välimatkan päässä villieläimistä. Matkailijoilla ei myöskään ole lupaa ruokkia eläimiä, vaikka ennen vuotta 1970 se oli vielä sallittua. Kiellosta huolimatta jotkut ovat kuitenkin ruokkineet eläimiä. Merkityillä reiteillä ei ole myöskään vaaraa hengittää vulkaanisia kaasuja, jotka viimeksi vuonna 2004 tappoivat viisi biisonia.

Alueelle on 1930-luvulta lähtien rakennettu majoitustiloja hotelleista retkimökkeihin ja leiriytymisalueisiin. Puistoon on myös pystytetty retkeilyalueita, kauppoja, matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. Toisen maailmansodan aikaan puiston rakennukset rappeutuivat pahasti, mutta 1950-luvulla ne jälleen korjattiin suuria vierailijamääriä varten. Samalla ne uudenaikaistettiin, mutta jo 1980-luvulla uudistukset purettiin ja palattiin vanhaan sotaa edeltäneeseen tyyliin. Fort Yellowstonesta käsin puistoa on hallinnoitu vuodesta 1918, ja sitä ennen se toimi puistoa valvoneen armeijan päämajana.

Viitteet

Шаблон:Viitteet

Aiheesta muualla

Шаблон:Commons

Julkaise kommentti
Vihjeitä
CNN
23 march 2015
The largest hot spring in Yellowstone, Grand Prismatic Spring is about 300 feet across and 165 feet deep. The spring's psychedelic look is caused by algae producing orange, yellow and red pigments.
Lufthansa
4 november 2013
Yellowstone is the world’s oldest national park. Established in 1872, it is nearly 9000 square meters in size, covering parts of three US states. Since 1978, it is a Unesco World Heritage Site.
Adam Sigel
25 may 2018
You can’t do this park in anything less than a full day. It’s *very* big and there’s tons to see. Hot springs, geysers, wild life viewing, and other geological marvels you won’t find anywhere else
Brittany Michael
5 july 2018
Least amazing how different each part of this park is. From mountains to grasslands, to geysers and springs! Never something that is the exact same!
Imran Ahmed
1 july 2013
The sulfur smells with the mud pots and geysers, but it is a gorgeous wordly wonder. Check out Beehive geyser as it is is longer and bigger than old faithful. It's right next to it too and is random.
Adam Michael Sacks
28 september 2016
One of the most popular National Parks.This is a must see park for every traveler near and far.Don't get closer to any wild life than the park permits.Friendly service throughout the park.
Travelodge Gardiner at Yellowstone Park North Entrance

alkaen $0

Best Western By Mammoth Hot Springs

alkaen $296

Best Western Desert Inn

alkaen $334

Super 8 By Wyndham Gardiner/Yellowstone Park Area

alkaen $211

Travelodge by Wyndham Gardiner Yellowstone Park North Entr

alkaen $225

Dude & Roundup

alkaen $169

Suositeltava nähtävyyksiä lähellä

Näytä kaikki Näytä kaikki
Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Fishing Bridge Museum

The Fishing Bridge Museum is one of a series of 'trailside museums' in

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Virginia Cascades

Virginia Cascades ht. 60 feet (18 m), is a cascade type waterfall on

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Gibbon Falls

Gibbon Falls is a waterfall on the Gibbon River in southwestern

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
A-0 Geyser

A-0 Geyser is a geyser in the Lower Geyser Basin of Yellowstone

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Excelsior Geyser

Excelsior Geyser, now known as Excelsior Geyser Crater, is a hot

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Tower Fall

Tower Fall is a waterfall in the northeastern region of Yellowstone

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Obsidian Cliff

Obsidian Cliff, also known as 48YE433, was an important source of

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Kepler Cascades

Kepler Cascades is a waterfall on the Firehole River in southwestern

Samanlaisia ​​nähtävyydet

Näytä kaikki Näytä kaikki
Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Serengetin kansallispuisto

Serengetin kansallispuisto on laaja kansallispuisto Serengetin

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Jiuzhaigou

Jiuzhaigou (kiin. 九寨沟, Jiǔzhàigōu, Yhdeksän kylän laakso, tiib. Sica

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Uluru-Kata Tjutan kansallispuisto

Uluṟu-Kata Tjuṯa on kansallispuisto Australian Poh

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Hortobágyn kansallispuisto

Hortobágyn kansallispuisto on Unkarissa, Hortobágyn seudulla s

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Białowiezan metsä

Białowiezan metsä (puol. Puszcza Białowieska, valkoven. Бе

Katso kaikki vastaavat paikat