Vienanmeren–Itämeren kanava (vuoteen 1961 asti Stalinin kanava), on Vienanmeren ja Äänisen yhdistävä kanava Karjalan tasavallassa Venäjällä. Kanava rakennettiin 20 kuukaudessa vuosina 1931–1933. Kanavan rakennustöihin osallistui satojatuhansia vankeja, joista eräiden arvioiden mukaan yli 200 000 menehtyi. Kanava lyhensi vesitietä Pietarista Vienanmerelle 4 000 kilometriä.
.]]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole
. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan . |
Vienanmeren–Itämeren kanava (vuoteen 1961 asti Stalinin kanava), on Vienanmeren ja Äänisen yhdistävä kanava Karjalan tasavallassa Venäjällä. Kanava rakennettiin 20 kuukaudessa vuosina 1931–1933. Kanavan rakennustöihin osallistui satojatuhansia vankeja, joista eräiden arvioiden mukaan yli 200 000 menehtyi. Kanava lyhensi vesitietä Pietarista Vienanmerelle 4 000 kilometriä.
Äänisen pohjoisosasta Poventsasta lähtevän ja Belomorskissa päättyvä kanava on 227 kilometriä pitkä ja siinä on 19 sulkua. Kanavan nimi muutettiin virallisesti vuonna 1961 Vienanmeren–Itämeren kanavaksi, mutta tunnetaan edelleen puheessa vanhalla nimellä Stalinin kanavana.
Arvo Tuominen kertoo kirjassaan Kremlin kellot vierailustaan kanavan rakennustyömaalla Kustaa Rovion kanssa kesällä 1933. Kanava oli tällöin saatu jo siihen kuntoon, että ensimmäinen laiva saattoi ajaa sen läpi. Tuominen ja Rovio tapasivat työmaalla suomalaisia vankeja, joista eräs sanoi heille: "Tietäisittepä, kuinka tämä komeus on syntynyt!" Työmaalla olleet vangit oli jaettu kolmeen ryhmään, joista jokainen sai erilaista ruokaa. Parhaassa asemassa olivat rikosvangit, huonoimmassa kulakit ja muu "yhteiskuntaa vastustava aines". Tuominen kertoi, että keskustelu suomalaisvangin kanssa riisti häneltä ja Roviolta suuren osan juhlatunnelmasta.
Jatkosodassa suomalaisten valloittaessa Poventsaa joulukuussa 1941 neuvostojoukot räjäyttivät kanavan sulut, jolloin paljon suomalaissotilaita ja kalustoa tuhoutui.