Urmia tai Urmiajärvi, (Шаблон:K-fa, Шаблон:K-ku) on Iranin järvistä suurin Kaspianmeren jälkeen. Järven nimi tulee sen länsipuolella olevan samannimisen Urmian kaupungin mukaan.
Urmiajärvi sijaitsee ylänköalueella Iranin luoteisosassa, noin 50 km:n päässä Turkin rajasta. Järvi on 140 km:n pituinen ja 55 km leveä. Sen pinta-ala on 5 470 km², ts. Saimaata neljänneksen suurempi. Urmia on matala suolajärvi, jolla ei ole laskujokea. Keskisyvyys on vain 7 m ja suurin syvyys 16 m. Järvi sijaitsee 1 280 metrin korkeudessa merenpinnasta. Järvessä on 102 saarta.
Järven suolapitoisuus on noin 30 %, mikä on Kuolleenmeren tasoa ja lähes kymmenkertainen meriveteen verrattuna. Suolaisuuden takia juuri mikään kasvi tai eläin ei Urmiajärvessä elä. Poikkeuksena ovat kuitenkin esimerkiksi Artemia-äyriäiset. Nämä äyriäiset puolestaan ruokkivat suuria flamingo- ja pelikaaniparvia. Järvellä onkin vuonna 1976 perustettu 4 636 km²:n laajuinen UNESCOn biosfäärisuojelualue.
Urmiajärven alue on ollut kauan asuttua. Se oli Mesopotamian kulttuurin reuna-aluetta ja sen sivistyksen piirissä. Assyrialaiset nimittivät järveä "Alemmaksi Nairin mereksi", muinaispersialaiset käyttivät nimeä Chichast ja roomalaiset nimeä Lacus Matianus. Keskiajalla nimitys oli Kabuda.
