Ensimmäisen kerran vuorijonon havaitsi James Clark Ross vuonna 1841, jolloin se nimettiin hänen mukaansa Rossin jäähyllyksi. Ensimmäisen kerran vuoret ylitti Discoveryn etelänaparetkikunta vuosina 1901–1904.
Maantiede
Vuorijono on yhteensä 3500 kilometriä pitkä ja se ulottuu aina Rossinmereltä Weddellinmerelle saakka. Se on koko Etelämantereen pituinen, mistä se on saanut nimensäkin. Transantarktiset vuoret on myös yksi maailman pisimpiä vuorijonoja. 100–300 km levyinen vuorijono muodostaa rajan Itä-Etelämantereen ja Länsi-Etelämantereen välillä. Vuorijono on kiinnittynyt koko sen itäisen pallonpuoliskon puoleltaan Itä-Etelämantereen mannerjäätikköön, kun taas läntisen pallonpuoliskon puolella se yhtyy niin Rossinmereen, McMurdonlahteen, Rossin jäähyllyyn kuin Länsi-Etelämantereen mannerjäätikköönkin.
Biologia
Pingviinit, hylkeet ja merilinnut asuttavat Rossinmeren rantaviivaa Victorianmaalla, kun taas elämä vuorijonon sisäosissa rajoittuu bakteereihin, jäkäliin, leviin ja sieniin. Ennen Etelämantereella kasvoi runsaasti metsää ja muun muassa australianwollemiaa ja etelänpyökkiä. Gondwanan hajottua ilmasto alkoi kuitenkin vähitellen viiletä, jolloin puut katosivat. Uskotaan, että Etelämantereen viimeiset puut sijaitsivat Transantarktisilla vuorilla.