Seurasaari (ruots. Fölisön, stadin slangiksi Seuris) on idyllinen museosaari aivan Helsingin kantakaupungin länsilaidalla. Sen mukaan on saanut nimensä myös sitä ympäröivä vesialue, Seurasaarenselkä.
Seurasaaressa]]
Seurasaari (ruots. Fölisön, stadin slangiksi Seuris) on idyllinen museosaari aivan Helsingin kantakaupungin länsilaidalla. Sen mukaan on saanut nimensä myös sitä ympäröivä vesialue, Seurasaarenselkä.
Seurasaari on Helsingin kaupungin omistuksessa oleva suojelukohde. Ulkomuseon toiminnasta vastaa Museovirasto. Seurasaarisäätiö vastaa saaren vuotuisjuhlien järjestämisestä ja tukee rakennustoimintaa.
Maantieteellisesti saarta leimaavat kallioiset mäet, kosteat notkelmat ja lehdot. Eteläranta on suojeltu lintupoikueiden ruokailualueeksi. Eläimistä erityisesti oravat ovat tottuneet ihmisiin. Saaressa on kesäisin myös lampaita. Seurasaaren pinta-ala on noin 46 hehtaaria. Saareen johtavan sillan päähän on linja-autoyhteys Helsingin keskustasta (linja 24 Erottajalta). Autoilu ja polkupyöräily ovat Seuraaressa kiellettyjä ilman erityislupaa, ja saareen saapuvia ohjeistetaan käyttämään julkista liikennettä parkkipaikkojen puutteen vuoksi.
Saari muodostettiin kansanpuistoksi vuonna 1889, ja siitä tuli suosittu retkikohde ja juhlapaikka. Alussa saareen oli vain laivayhteys. Silta rakennettiin syysmyrskyn kaatamista puista 1891–1892. Edelleen saaressa ulkoillaan, otetaan aurinkoa ja pidetään piknikkejä. Saaressa on ulkoilualueiden lisäksi myös kesäaikaan toimiva ravintola ja kaksi uimarantaa, joista toinen nudistiranta. Laivayhteyttä saareen ei kuitenkaan ole ollut vuosiin.
Vuonna 1909 saareen perustettiin Suomen ensimmäinen ulkomuseo, jonne on siirretty rakennuksia eri puolilta Suomea. Ulkomuseon alue sijaitsee Seurasaaren itä- ja pohjoisosissa ja käsittää noin kolmasosan saaren pinta-alasta. Museo on myös turistien suosiossa, ja siellä käy vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä. Erityisesti touko- ja syyskuussa museo on lähialueen kouluille tärkeä luokkaretkikohde.
Saaren suosituin vuotuistapahtuma on Seurasaarisäätiön järjestämä Seurasaaren juhannus. Se kuuluu Finland Festivals -tapahtumiin. Tapahtuma hupentuu juhannushäihin, joiden morsiuspari sytyttää juhlakokon. Myös joulukuussa talkoovoimin järjestettävä Seurasaaren Joulupolku on paisunut massatapahtumaksi.
Seurasaaresta kiinnostuneilla on oma yhdistys, Seurasaaren ystävät ry. Yhdistys järjestää Seurasaari-aiheisia talkoita, retkiä ja muita tapahtumia.
Ulkomuseon toiminta alkoi Niemelän torpan siirtämisellä Seurasaareen vuonna 1909. Taiteilija Akseli Gallen-Kallela ja arkkitehti Yrjö Blomstedt halusivat pelastaa nämä hävitysuhan alla olleet rakennukset. Merkittävä rooli rakennusten siirrossa Konginkankaalta Keski-Suomesta uuteen sijoituspaikkaansa Helsinkiin oli filosofian tohtori Axel Olai Heikelillä. Hänestä tuli ulkomuseon perustaja ja sen ensimmäinen intendentti. Heikelin tavoitteena oli siirtää Seurasaareen kaikista Suomen maakunnista niille tyypillisiä rakennuksia ja näin esitellä pääkaupunkilaisille perinteistä suomalaista rakennus- ja asumiskulttuuria. Ulkomuseoaate oli tuohon aikaan muodissa Euroopan kaupungeissa, ja lähin esimerkki oli Skansenin ulkomuseo Tukholmassa. Alkuaikoina saareen tuotiin myös mm. lapinkota ja kirkkoveneitä. Alkuaan yksityinen museo siirtyi 1913 valtion hallintaan ja on nykyään Museoviraston alainen valtakunnallinen ulkomuseo.
Museon kokoelmiin kuuluu nykyisin yli kolmekymmentä rakennuskokonaisuutta ja 87 erillistä rakennusta 1600-luvulta 1800-luvulle. Museon vanhin rakennus on puinen Karunan vanha kirkko (1686) Varsinais-Suomesta. Kesäisin se toimii suosittuna vihkikirkkona. Kirkossa järjestetään kesäaikaan myös jumalanpalveluksia ja konsertteja. Ulkomuseon perustaja A. O. Heikel puolisoineen on haudattu Karunan kirkon pihamaalle.
Seurasaaren täydellisimpiä museopihapiirejä ovat aiemmin mainittu Niemelän torppa Konginkankaalta sekä Antin umpipihatalo Säkylästä. Säätyläisrakennuksia ovat Kahiluodon kartano Varsinais-Suomen Taivassalosta sekä Iisalmen pappila. Merkittäviä kohteita ovat myös kainuulainen talo Halla Hyrynsalmelta, Pertinotsa Raja-Karjalasta ja savolainen Selkämä Pieksämäeltä. Pohjalaisia taloja edustavat Kurssi Kuortaneelta sekä Ivars Närpiöstä.
Seurasaaren ulkomuseo on auki vain osan vuodesta, pääsääntöisesti 15.5. - 15.9. välisenä aikana. Museossa järjestetään kesäkaudella säännöllisiä opastuksia usealla kielellä (erit. suomi, ruotsi, englanti, saksa) sekä esitellään entisajan elämää käsityö- ja kansanmusiikkinäytöksin. Ulkomuseon työntekijöillä on oma teatteriryhmä Palkolliset, joka tuottaa ulkomuseon vuosittaisen kesänäytelmän. Museon oppaat ovat pääsääntöisesti kesätyöläisiä, jotka opiskelevat kulttuuri- ja perinneaineita yliopistotasolla. Viime vuosina järjestetty Seurasaari soi! -kansanmusiikkiviikko on tuotettu pääosin museon ulkopuolisin voimin.
Seurasaaren ulkomuseon satavuotisjuhlaa vietettiin vuonna 2009. Virallisen ohjelman ohella eräs museon entinen opas tuotti myös mediassa huomioidun Seurasaari-aiheisen rap-videon.