Saint Lazaren rautatieasema (ransk. Gare Saint-Lazare) on yksi SNCF:n (Société Nationale des Chemins de fer Français) kuudesta suuresta asemasta Pariisissa. Asema sijaitsee Pariisin VIII kaupunginosassa, julkisivu Saint-Lazare -kadun suuntaan. Asemalta on yhteyksiä Länsi-Ranskaan, mutta asemaa käyttävät ovat pääasiassa Pariisin ympäristössä matkustavia, joka tekee asemasta matkustajamäärässä laskettuna Pariisin toiseksi suurimman, noin 100 miljoonalla matkustajalla vuodessa.
'n Saint Lazare, 1877.]]
Saint Lazaren rautatieasema (ransk. Gare Saint-Lazare) on yksi SNCF:n (Société Nationale des Chemins de fer Français) kuudesta suuresta asemasta Pariisissa. Asema sijaitsee Pariisin VIII kaupunginosassa, julkisivu Saint-Lazare -kadun suuntaan. Asemalta on yhteyksiä Länsi-Ranskaan, mutta asemaa käyttävät ovat pääasiassa Pariisin ympäristössä matkustavia, joka tekee asemasta matkustajamäärässä laskettuna Pariisin toiseksi suurimman, noin 100 miljoonalla matkustajalla vuodessa.
Saint Lazaren aseman historia alkaa vuodesta 1837, jolloin avattiin rautatie Pariisista Saint-Germainiin. Asema tehtiin tuolloin väliaikaisesti puusta, ja se sijaitsi Place de l'Europe:lla.
Vuonna 1841 tehtiin toista väliaikaista asemaa, tällä kertaa tiilistä, rue de Stockholm -kadulle. Péreiren veljesten, jotka olivat tämän rautatien perustajia, tarkoituksena oli pidentää rautatietä kohti Pariisin keskustaa, mutta kaupunkilaisten vastustuksen johdosta projekti hylättiin samana vuonna.
Kolmas asema rakennettiin nykyiselle paikalleen rue du Havre -kadulle, arkkitehti Eugène Flachat johdolla. Työt kestivät vuodesta 1842 vuoteen 1853.
Vuoden 1889 maailmannäyttelyä varten asemaan tehtiin tärkeä laajennus arkkitehti Jules Lischin johdolla, joka antoi asemalle sen nykyisen ulkonäön. Samaan aikaan rakennettiin aseman eteen hotelli Terminus, johon pääsi asemalta katettua käytävää pitkin.
Nykyään Saint Lazaren asemalla on 27 raidetta ja sieltä on jatkoyhteydet Pariisin metroon, linja-autoihin ja RER-juniin.
