Luokka: Maantieteeseen liittyvät artikkelit
Prypjat (ukr. При́п’ять, ven. При́пять, Pripjat) on vuonna 1970 rakennettu neuvostoaikainen kaupunki Kiovan alueella, Ukrainan pohjoisosassa. Kaupunki sijaitsee Dneprin Pripet-sivuhaaran lounaisrannalla, linnuntietä 111 kilometriä Kiovasta pohjoiseen. Nykyisin Prypjat on ränsistynyt ja hylätty aavekaupunki, jossa ei virallisen väestötilaston mukaan asu ketään. Kaupungin noin 49 000 asukasta evakuoitiin pois vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena.'
Prypjatin kaupungin rakentaminen Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa aloitettiin vuonna 1970, koska Neuvostoliitto oli päättänyt rakentaa uuden ydinvoimalan Tšernobylin kaupungin lähistölle. Prypjat ja Tšernobylin ydinvoimalaitos oli alun perin tarkoitus rakentaa vain 25 kilometrin päähän Kiovasta, mutta neuvostoliittolaisten säteilyturvallisuuden asiantuntijoiden lausunnon jälkeen Neuvostoliitto siirsi kaupungin ja laitoksen sijainnin sadan kilometrin päähän Kiovasta.'
Monista muista Neuvostoliiton ydinvoimaloiden lähellä sijainneista kaupungeista poiketen Prypjat ei ollut suljettu kaupunki, joten saapuminen ja poistuminen kaupungista ei ollut viranomaisten valvonnassa.
26. huhtikuuta 1986 Tšernobylin ydinvoimalassa sattui maailmanhistorian vakavin ydinonnettomuus, jossa suuria määriä radioaktiivisten aineiden saastuttamaa savua vapautui ilmakehään ydinreaktorin sisäosissa riehuneesta tulipalosta. Koska ydinvoimala oli vain kahden kilometrin päässä Prypjatista, savu liikkui lyhyessä ajassa kaupungin yläpuolelle, minkä seurauksena kaupunki asukkaineen altistui ionisoivalle säteilylle. Kun Neuvostoliiton viranomaiset kuulivat onnettomuudesta ja sen laajuudesta, he päättivät salata Tšernobylin laitoksen reaktorin räjähdyksen eikä asiasta tiedotettu edes neuvostokansalaisille. Prypjatin asukkaiden väestönsuojelu laiminlyötiin täysin. Vaikka säteily ei enää Prypjatin läheisyydessä aiheuttanut välitöntä vaaraa, oli se edelleen tarpeeksi voimakasta altistaakseen väestön mahdollisille haitallisille jälkiseurauksille. Asian traagisuutta pahentaa se, että suurin osa myöhemmin säteilyaltistuksen aiheuttamista noin 10–15 kuolemantapauksesta olisi ollut mahdollista välttää varsin yksinkertaisin väestönsuojelutoimenpitein, kuten rakennusten sisälle suojautumalla. Sisälle suojautuminen olisi pienentänyt huomattavasti altistumista savun mukana tulleelle laskeumalle.'
Prypjatin evakuointi alkoi 28. huhtikuuta 1986 eli vasta kaksi vuorokautta ydinvoimalaonnettomuudesta', vaikka kaupunki olisi kuulunut tyhjentää välittömästi reaktorin räjähdyksen jälkeen. Viranomaisten kokemattomuuden ja säteilyturvallisuuden valvonnan puuttumisen seurauksena väestönsuojelu osoittautui epäjärjestelmälliseksi ja riittämättömäksi, ja evakuoinnin aikana satoja pelastustyöntekijöitä altistui ionisoivalle säteilylle. Kaupungin asukkaille annettiin lupa ottaa kodeistaan vain asiakirjoja ja vaatteita, joten huonekalut ja muut tavarat talojen sisätiloissa jäivät paikoilleen. Onnettomuuspaikan ympärille muodostettiin 30 kilometrin päähän ulottuva suojavyöhyke, jolta evakuoitiin yhteensä noin 50 000 neuvostokansalaista, joista suurin osa oli Prypjatin asukkaita. Onnettomuuden jälkeen radioaktiivisten aineiden saastuttama Prypjat on pidetty ihmisiltä suljettuna'.
Nykyhetkellä Prypjat on pysynyt täysin samanlaisena kuin vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuudessa, lukuun ottamatta rakennusten rapistumista ja kasvillisuuden villiintymistä. Radioaktiivisten aineiden luonnollisen hajoamisen ja laimenemisen ajan myötä sateen mukana, yleinen säteilytaso Prypjatissa on nykyään paikasta riippuen 4–100-kertainen luonnolliseen taustasäteilyyn verrattuna (lokakuussa 2008 mitattu tasoja välillä 0,3–9,1 μSv/h, kun esimerkiksi Helsingin lentokentällä ja Kiovassa taso on 0,08 μSv/h).' Säteilymittarin käyttö on suositeltavaa, koska erityisesti rakennusten sisällä saattaa olla korkean säteilyn niin sanottuja "kuumia pisteitä", jos voimakas säteilylähde on saanut olla kuluneet vuodet säältä suojassa. Myös paikoissa, joissa vesi virtaa, tasot voivat olla huomattavan korkeita.'
Prypjatissa vierailusta on tullut tulonlähde monille ukrainalaisille matkailutoimistoille, jotka järjestävät opastettuja kierroksia kaupungissa. Kaikki Prypjatin rakennukset ovat peräisin neuvostoajalta ja Prypjatiin on tallentunut neuvostokaupunkien tunnelma. Ilman pysyvää asutusta ja ylläpitoa Prypjat on rapistunut, rakennukset ovat ränsistyneitä ja kuluneita. Sadevesi pääsee usein rikkinäisten kattojen läpi, jolloin osa rakennuksista on keväällä ja syksyllä veden vallassa. Luonnon villiintymisen seurauksena rakennuksissa asuu eläimiä, seinät ovat jäkälien peitossa, ja sisätiloissa kasvaa jopa puita. Vuonna 1996 armeija kävi tyhjentämässä Prypjatin kerrostalot. Lähes kaikki irtaimisto heitettiin ikkunoiden kautta ulos, osa tuhottiin ja osa varastoitiin. Lähes kaikki ikkunat ovat rikki tai auki, joten monet huoneistot ovat nykyisin tyhjiä, mutta vuosina 1986-1996 niissä oli vielä asukkailta jääneet huonekalut. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä vuonna 1991 asuntoja ryösteltiin, koska kaupunki jäi ilman valvontaa. Monet rakennukset ovat sortumisvaarassa, mutta jotkut matkatoimistot päästävät turisteja valikoituihin rakennuksiin. Kaupungin lähellä on satoja kaatopaikkoja, joihin on haudattu ydinreaktorin sammutustöiden ja sarkofagin rakentamisen yhteydessä käytettyjä, voimakkaasti säteileviä kuorma-autoja, paloautoja, helikoptereita ja panssarivaunuja.'
Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden jälkeen kaupungin asukkaille rakennettiin uusi Slavutytšin kaupunki 50 kilometrin päähän Prypjatista. Ydinvoimalan lähellä sijaitseva ja Prypjatin eteläpuolinen Tšornobylin kaupunki on Prypjatista poiketen voitu uudelleenasuttaa.
Vaikka Prypjatissa asuminen on kielletty Ukrainan laissa, kaupungin lähistöllä asuu muutamia satoja asukkaita', jotka ovat halunneet palata vanhaan kotiinsa.
Yleinen säteilytaso Prypjatissa on muutamia kertoja luonnollista taustasäteilyä korkeampi. Lähinnä kuumien pisteiden aiheuttaman riskin vuoksi kaupunkiin paluu on edelleen kiellettyä ja vaikeaa. Jotkut harvat entiset asukkaat ovat silti omatoimisesti palanneet suljetulle alueelle, eivätkä viranomaiset ole puuttuneet paluumuuttoihin. Prypjatin alueen turvallinen asuttaminen vaatisi alueen perusteellista siivoamista. Ukraina suunnittelee palauttavansa suljettua aluetta käyttöön sitä mukaa kun jäljellä oleva radioaktiivisuus heikkenee. Kuumatkin pisteet heikkenevät omia aikojaan laimenemisen ja radioaktiivisen puoliintumisen kautta. Ilman puhdistustoimia ja kuumien pisteiden takia koko alueen käyttöön palauttamisessa kestää hyvin pitkä aika, saastuneimpien seutujen kohdalla arviot liikkuvat sadoissa vuosissa.'
