Pergamon (m.kreik. Πέργαμον) oli kreikkalainen kaupunki Myysiassa Vähän-Aasian länsiosassa antiikin aikana. Pergamon oli myös samannimisen lyhytaikaisen (282—133 eaa.) valtakunnan sivistyskeskuksena tunnettu pääkaupunki. Kaupungissa oli suuri kirjasto, joka kilpaili Aleksandrian kirjaston kanssa. Legenda kertoo, että kun Aleksandria kilpailijaa häiritäkseen kielsi papyruksen maastaviennin, kehittivät pergamonilaiset tilalle pergamentin. Pergamonista on jäljellä huomattavia muinaisjäännöksiä, muun muassa Zeuksen alttaristo.
Pergamonin valtakunta syntyi, kun attalidien hallitsijasuvun ensimmäinen jäsen Filetairos petti Traakian kuninkaan Lysimakhoksen ja luovutti Pergamonin Seleukos I:lle. Vaikka Pergamon olikin tämän jälkeen periaatteessa seleukidien vallan alla, siitä tuli todellisuudessa itsenäinen. Myöhemmät Pergamonin hallitsijat laajensivat valtakuntaansa seleukidien kustannuksella. Pergamon oli Rooman valtakunnan liittolainen ja soti Rooman kanssa Makedoniaa ja seleukidien Persiaa vastaan. Roomalaiset kukistivat seleukidien kuninkaan Antiokhos III Magnesian taistelussa vuonna 190 eaa. ja hän joutui luopumaan Vähässä-Aasiassa olleista alueistaan. Roomalaiset antoivat valtaamansa alueet liittolaisensa Pergamonin hallittavaksi. Kun Pergamonin viimeinen kuningas Attalos III kuoli, hän testamenttasi valtakuntansa Roomalle. Roomalaiset tekivät Pergamonista Asian provinssin.
Pergamonista tuli johtava kulttuurikeskus muun muassa kirjastonsa ansiosta. Siellä sijaitsi alkukristillinen seurakunta jo ensimmäisellä vuosisadalla. Se oli yksi niistä seitsemästä seurakunnasta, joille Ilmestyskirja oli osoitettu.
Pergamonia hallitsivat Attalidien hallitsijasuvun jäsenet. Attalos III testamenttasi Pergamonin kuollessaan Rooman valtakunnalle. Attalos I oli ensimmäinen, joka julistautui kuninkaaksi.
