Pantheon (Rooma)

Pantheon (Шаблон:K-grc, kaikkien jumalien temppeli) on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Se rakennettiin alun perin pyhäköksi seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille. Nykyään se toimii katolisena kirkkona. Pantheonin pyöreä cella kupoleineen on maailmankuulu, ja sitä ovat myöhempien sukupolvien arkkitehdit ihailleet ja jäljitelleet. Rakennukseen on haudattu suurmiehiä, kuten Rafaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Vittorio Emanuele II. Sanasta onkin tullut myöhempinä aikoina synonyymi valtiomiesten hautapaikalle.

]] kellotornit, jotka on myöhemmässä restauroinnissa poistettu.]]

Historia

Agrippan temppeli

Nykyinen Pantheon on järjestyksessä toinen samalla paikalla. Alkuperäisen temppelin rakennutti keisari Augustuksen vävy Marcus Vipsanius Agrippa vuonna 27 eaa. (julkisivun inskription mukaan) tai 25 eaa. (Cassius Dion mukaan) Rooman Mars-kentälle (Campus Martius). Tämän ensimmäisen rakennuksen arkkitehtuurista ei ole täyttä varmuutta. Useimmat arvelevat, että se oli etruskilaista tyyliä (kolmi-cellainen), leveä ja matala varustettuna kymmenellä pylväällä (dekastyylinen) ja että sen julkisivu antoi etelään. Tällöin se olisi muistuttanut varmasti hyvin paljon arkaaista Capitoliumin Juppiterin temppeliä. Jotkut sitä vastoin arvelevat, että kyseessä oli alun perin kattamaton templum eli auguurien käyttämä enteiden tarkkailupaikka. Rodolpho Lanciani ehdottaa, että se olisi ollut samanlainen kuin Forum Romanumin Concordian temppeli, jossa julkisivu oli vastoin yleistä käytäntöä temppelin pitkällä sivulla.

Agrippan rakennus oli osa suurempaa rakennusprojektia, johon kuuluivat myös kylpylät. Plinius vanhempi mainitsee Agrippan temppelin kirjassaan Naturalis historia. Hän käyttää siitä latinalaistettua nimeä "Pantheum". Plinius puhuu ateenalaisen Diogeneen tekemistä "karyatideista" (naishahmoisia pylväitä), joiden sijainnista ei ole tarkempaa selvyyttä. Agrippan rakennuttama Pantheonin temppeli paloi noin vuonna 80. Keisari Domitianus korjautti temppelin kunnes se tuhoutui uudelleen Trajanuksen aikana.

Hadrianuksen temppeli

Keisari Hadrianuksen hallituskaudella Roomassa suoritettiin suuria korjauksia vanhoissa monumenteissa ja rakennettiin uusia. Agrippan temppeliä pidettiin arkkitehtuuriltaan jo vanhentuneena ja se oli kärsinyt tulipaloista. Hadrianus pystytti uuden Pantheonin entiselle paikalle vuosien 120–124 välisenä aikana. Hänen temppelinsä oli nyt pyöreä rotunda entisen suorakaiteen sijasta. Uuden temppelin rakentamisen ajoittaminen tähän ajankohtaan on voitu vahvistaa rakennukseen käytetyistä tiilistä, joissa on Hadrianuksen leima . Temppelin arkkitehtuurin perusratkaisut (rotunda, kupoli) ovat hyvin tyypillisiä Hadrianuksen ajalle. Samankaltaisia rakenteita on nähtävissä hänen huvilallaan Tivolissa.

On kiistelty siitä, kuinka paljon Agrippan temppeliä on jäljellä Hadrianuksen luomuksessa. Uudisrakennuksessa käytettiin luultavasti hyödyksi osia alkuperäisestä portiikista, josta tuli kuitenkin kapeampi oktastyylinen (kahdeksan pylvästä). Melkein kaikki muu, perustuksista alkaen, on uutta. Agrippan omistuskirjoitus siirrettiin kuitenkin uuden temppelin friisiin sellaisenaan: M. Agrippa L. f. cos. tertium fecit = Marcus Agrippa, Luciuksen poika, konsulina kolmatta kertaa, rakensi tämän. Tämän on katsottu olleen Hadrianukselle tyypillistä pyyteettömyyttä, mutta sitä voidaan pitää myös Hadrianuksen tietoisena pyrkimyksenä liittää oma hallituskautensa Augustuksen ajan kulttuurin 'kulta-aikaan'. Hadrianuksen muutosten jälkeen uusi portiikki katsoo pohjoiseen.

Keisari Severus ja hänen poikansa Caracalla korjauttivat temppelin vuonna 202, mistä tehtiin maininta vanhan piirtokirjoituksen alle arkkitraaviin: Imp. Caes. L. Septimius Severus et Imp. M. Aurelius Antoninus Pantheum vetustate corruptum cum omni cultu restituerunt = Septimius Severus ja Marcus Aurelius Antoninus korjasivat vanhuuttaan rapistuneen temppelin. Severusten tekemiä muutoksia on mahdoton osoittaa, mutta yleisesti ajatellaan, että rotundan attika olisi ollut heidän ajaltaan peräisin.

Nykyisen Pantheonin suunnittelijasta ei ole varmuutta. Yleensä kunnia annetaan Apollodoros Damaskolaiselle .

Kristilliseksi kirkoksi

Konstantinus Suuri kääntyi kristinuskoon ja pakanatemppelit suljettiin viimeistään 500-luvulle tultaessa. Vuonna 608 Bysantin keisari Fokas lahjoitti Pantheonin paavi Pyhä Bonifatius IV:lle muunnettavaksi kristilliseksi kirkoksi, minkä ansiosta Pantheon on säästynyt tuholta. Vastavihittyyn kirkkoon tuotiin kasapäin luita katakombeista karkottamaan pakanahenget. Jossakin vaiheessa keskiajalla Pantheoniin tehtiin kellotapuli. 1309–1377 kirkko oli suljettuna paavien Avignonin vankeuden aikana. Kirkko joutui huonolle hoidolle – sitä käytettiin linnoituksena Colonnien ja Orsinien valtakiistoissa ja välillä jopa siipikarjatorina. Avignonin vankeudesta päästyään paavi avasi kirkon uudelleen.

Ryöstelijät

Paavillisesta suojeluksesta huolimatta romumetallin metsästäjät verottivat kirkkoa vuosisatojen aikana. Vuonna 663 keisari Konstans II Herakleios ryösti Pantheonin kupolikaton kullatut pronssitiilet, jotka vietiin Bysanttiin. Ne korvattiin vuonna 735 lyijystä tehdyillä. Friisin roomalaisen piirtokirjoituksen metalliset kirjasimet oli ryöstetty jo aiemmin - nykyiset ovat kopioita alkuperäisistä. Päätykolmion pronssireliefi hävisi luultavasti jo ennen Pantheonin kirkoksi vihkimistä. Munkki Paulus Diaconus, joka eli 700-luvulla, kirjoitti Konstans II:n matkasta Roomaan vuonna 663: Шаблон:Sitaatti

Vielä niinkin myöhään kuin 1632 paavi Urbanus VIII Barberini irrotti portiikin sisäkaton pronssilevyt ja valoi niistä 80 tykkiä Castel Sant'Angeloon. Joissakin lähteissä mainitaan virheellisesti, että osa pronssista olisi käytetty Pietarinkirkon baldakiinin pylväisiin, mutta sinne siitä ei riittänyt. Temppu oli aikalaistenkin mielestä paheksuttava rikos kirkollista koskemattomuutta vastaan. Siitä on tullut lentävä lause Quod non fecerunt barbari, fecerunt Barberini (Mitä barbaarit jättivät tekemättä, tekivät Barberinit). Kritiikistä pelästyneenä Barberini päätti korjata kirkon katon paremmaksi, kuin se oli ollut ennen häntä.

Paavien korjaukset

Portiikin vasemman kulman kolmesta pylväästä uloin oli vahingoittunut (kapiteeli oli hävinnyt) ja kaksi taimmaista pylvästä puuttuivat kokonaan. Ilmeisesti ne oli poistettu, kun kirkkoon rakennettiin kellotapuli keskiajalla. Urbanus VIII vaihtoi ensimmäisen vioittuneen pylvään uuteen. Hän myös puratti kellotornin ja antoi Berninin tehdä kaksi pienempää tilalle. Näitä torneja kutsuttiin pilkallisesti "aasin korviksi" (le orecchie d'asino). Nekin purettiin tyyliin sopimattomina 1800-luvulla. Myöhemmin paavi Aleksanteri VII (1657–1667) lisäsi vielä kaksi puuttuvaa pylvästä, jotka olivat peräisin keisari Neron kylpylöistä. Hän myös puratti portiikkiin kiinni kasvaneet rakennukset. Paavi Innocentius XI (1676–1689) korjautti rapistumaan päässeen katon.

Paavit Pius VII (1820) ja Pius IX (1857) tekivät viimeisen kerran restaurointitöitä Pantheoniin purkamalla sitä ympäröivät röttelöt, jonka jälkeen se siirtyi Italian valtiolle.

Nykyaika

Pantheon on koko historiansa ajan aina ollut uskonnollisessa käytössä lukuun ottamatta paavien Avignonin vankeuden aikaa. Nykyään se kuuluu Italian valtion arkeologisen viraston Soprintendenzan alaisuuteen, joka on osa Italian kulttuuriperinnön ministeriötä Ministero per i Beni e le Attività Culturali. Se toimii silti edelleen kirkkona Chiesa di S.Maria ad Martyres (tunnetaan myös nimellä Santa Maria della Rotonda), mitä ei heti huomaa, sillä se on myös Rooman suosituimpia nähtävyyksiä. Sitä korjataan ja restauroidaan jatkuvasti. Restaurointityöt pyritään suorittamaan sulkematta kirkkoa.

Pantheon sijaitsee Piazza della Rotondan aukiolla Rooman yhdeksännessä Pignan kaupunginosassa (rione). Alue rajoittuu lännessä Rione Sant'Eustachioon, pohjoisessa Rione Colonnaan, idässä Rione Treviin ja etelässä Rione Sant'Angeloon ja Rione Campitelliin. Aukiolla on Giacomo della Portan vuonna 1575 rakentama suihkulähde, johon 1711 lisättiin Ramses II:n ajalta peräisin oleva egyptiläinen obeliski (obelisco Macuteo). Pantheonin oikealla puolella on kaksi vanhaa aatelispalatsia, palazzo Crescenzi ja palazzo Melchiorri.

Pantheon on auki vierailijoille 8.30–19.30 (ma–la), 9–18 (su) ja 9–13 (arkipyhinä), paitsi jouluna, uuden vuoden päivänä ja vappuna, jolloin se on suljettu. Sisäänpääsymaksua ei ole.

Arkkitehtuuri

n ja Aleksanteri VII:n korjaamia, ja niissä on heidän tunnuksensa, Barberinien mehiläinen ja Chigien tähti. Portiikki ei istu saumattomasti pyöreään rotundaan.]]

Pronaos

Pantheonin korinttilaistyylinen eteishalli eli pronaos koostuu kahdeksasta pylväästä eturivissä, ja neljästä pylväästä kahdessa taimmaisessa rivissä, joiden välissä pylväikkö jakaantuu kolmeksi laivaksi etruskilaiseen tyyliin. Portiikki on 33,10 m leveä ja 13,60 m syvä. Monoliittiset pylväät ovat uurtamatonta egyptiläistä graniittia, korkeudeltaan 14,14 m, ja niiden halkaisija juuresta on 1,51 m ja 1,31 m huipusta. Pylväiden kapiteelit ovat Pentelikonista louhittua marmoria. Pylväiden kannattelema palkisto on korkeudeltaan 3,35 m. Päätykolmio oli alun perin koristeltu pronssisella korkokuvalla, joka esitti Titaanien taistelua. Vain kiinnitysreiät kertovat tämän reliefin olemassaolosta. Alkuperäiset antiikinaikaiset pronssiovet, joista kultaus on kulunut pois, ovat edelleen paikallaan, vaikkakin niitä on uudella ajalla korjattu voimakkaasti. Pylväshallin takaseinässä on kaksi apsista (syvennystä), joissa ammoin oli patsaat Augustukselle ja Agrippalle. Rotundan ja portiikin välisessä paksussa seinässä kulkee portaat rakennuksen ylempiin kerroksiin.

Antiikin aikana Pantheon antoi aivan toisenlaisen vaikutelman kuin nykyään. Se sijaitsi ympäröiviä rakennuksia korkeammalla ja alue sijaitsi kaupungin laidalla. Pantheonin edustalla oli suljettu pylväskäytävän ympäröimä esipiha, eikä rotundaa voinut fasadin takaa nähdä, ennen kuin astui sisään. Takaa Pantheon oli kiinni Agrippan kylpylöissä ja muissa rakennuksissa. Portiikki ei sulaudu kovinkaan saumattomasti pyöreään takaosaan nyt, kun rotunda on näkyvissä kaikilta puolilta.

]].

Rotunda

Pantheonin rotunda – pyöreä, sylinterimäinen tila, joka muodostaa temppelin cellan, on varmasti kaikkein jäljitellyimpiä arkkitehtonisia muotoja maailmassa. Se on hyvin symmetrinen: sisähalkaisija ja korkeus ovat kummatkin 43,30 m. Rotunda lepää massiivisen perustan päällä (4,5 m syvä). Seinät (paksuus 6,20 m) ovat tiilellä vuorattua betonivalua (opus latericium), jossa on siellä täällä lujuutta lisääviä piilotettuja kaariholveja. Ulkopuolelta on nähtävissä, että rotundassa on kolme korniisien jaottelemaa kerrosta, joista alin oli alun perin marmorilla verhoiltu ja ylemmät kerrokset rapattuja ja stukko-koristeltuja muistuttamaan kivenlohkareita. Ylin kerros muodostaa eräänlaisen tukirenkaan Pantheonin kupolille. Cellan ulkomuurin korkeus on 31,7 m. Ulkopuolen verhous on hävinnyt, mikä on paljastanut sisäiset rakenteet.

Rotundassa on kahdeksan syvennystä kompassin suuntien mukaisesti, joista yksi on sisäänkäynti, lisäksi kolme puolipyöreätä ja neljä neliskulmaista eksedraa, joissa luultavasti oli joskus patsaat temppelin kullekin jumalalle. Syvennyksissä, lukuun ottamatta ovea vastapäätä olevaa holvattua apsista, on kussakin kaksi värillisestä marmorista tehtyä alkuperäistä korinttilaista pylvästä in antis (upotettuja tasoon). Sisätilan seinien kiviverhous on suurimmaksi osaksi myöhempien aikojen perua. Kivilattia, joka on tehty graniitista, porfyyristä ja marmorista, on pääosin antiikkinen (Septimius Severuksen ajalta), mutta sitä korjattiin 1800-luvulla. Attikassa eli pylväiden ja kupolin välisessä kaistaleessa oli alun perin marmoripilasterit ja kivipanelointi (pavonazzettoa, giallo anticoa ja serpentiiniä), mutta 1747 paavi Benedictus XIV vaihtoi ne stukko-koristeluun. Pilasterien kapiteeleista osa on nyt British Museumissa. Pieni pala alkuperäisestä Severuksen aikaisesta attikasta on myöhemmin restauroitu antiikkiseen asuun.

Kupoli

on valettu betonista. Kasetit (syvennykset) keventävät rakenteen painoa. Avoin kattoikkuna (oculus) on ainoa valonlähde]]

Pantheonin kupoli on aina ollut suuren ihmetyksen aihe. Se on valettu eräänlaisesta betonista (opus caementicium), johon on käytetty sintteriä, hohkakiveä ja vulkaanista tuhkaa (pozzolana). Luultavasti rakentajat käyttivät puumuottia valaessaan kupolia . Roomalaiset eivät käyttäneet teräspunoksia betonissaan, vaan tiiliruoteita. Lisäksi kupolin materiaali ohenee ja kevenee ylöspäin mentäessä. Kupolin tarkka materiaalikoostumus ja rakennustapa on kuitenkin edelleen selvittämättä .

Pantheonin kupoli oli pitkään maailman suurin holvattu rakennelma, kunnes Brunelleschi rakensi Firenzen Duomon kupolin, joka valmistui 1436. Itse asiassa Pantheonin jänneväli on edelleen suurempi kuin Firenzen Duomon (sisämitta 42 m ) tai Rooman Pietarinkirkon (sisämitta 41,9 m ), mutta jälkimmäisten tilavuus on suurempi, johtuen suuremmasta korkeudesta. Brunelleschin kupoli on sitä paitsi kahdeksankulmainen, joten sen vertailu Pantheoniin on keinotekoista.

Pantheonin kupoli on "vajonnut" sylinterin sisään ja se on ulospäin hädin tuskin näkyvissä, mutta sitä olikin alkujaan tarkoitus tarkastella vain sisältä. Tässä suhteessa se eroaa uuden ajan kupoleista, jotka käyttävät bysanttilaisten kehittämää pendentiiviä (mahdollistaa neliömäisen pohjakaavan päällä pyöreän holvin). Kupolin sisäpintaan on valettu syvennyksiä (kasetteja), joiden tehtävänä on keventää rakennelman painoa. Näiden kasettien keskellä oli alun perin stukko-koristeita tai kullattuja tähtiä, sillä kupolin pyöreä muoto symboloi taivasta ja ylimpänä oleva valoaukko aurinkoa (Heliosta). Tämä aukko (8,23 m läpimitaltaan) on rakennuksen ainoa valonlähde ja se on kattamaton. Marmorilattiassa on kaivo valoaukon alla keräämässä vettä, sillä aukosta sataa sisään. Alkuperäinen pronssinen korniisi on edelleen paikallaan koristamassa kattoikkunan sisäkehää.

Vaikutus arkkitehtuurin kehitykseen

Pantheon on fuusio kreikkalaisesta (pylväät, palkisto) ja roomalaisesta (holvit, kantava seinä) rakennusperinteestä. Pantheonin arkkitehtuuri ilmentää tätä kreikkalaisen ja roomalaisen rakennustaiteen eroa hyvin havainnollisesti. Kreikkalaisten rakennuksissa pylväät olivat kantava osa rakennelmaa, kun taas roomalaisten julkisissa monumenteissa kantava rakenne oli piilotettu betonirakenteisiin, ja pylväiden funktio oli vain koristeellinen .

Kreikkalaiset temppelit olivat yleisöltä suljettuja tiloja, ja uskonnolliset menot suoritettiin temppelin edessä pihamaalla. Sama koski normaaleja roomalaistemppeleitäkin, mutta Pantheonin arkkitehtuuri mahdollisti suuren väkijoukon kutsumisen sisätiloihin. Tämä seikka helpotti myöhemmin Pantheonin muuttamista kirkoksi ja siten edesauttoi rakennuksen säilymistä.

Pantheonin vaikutus uuden ajan arkkitehtuuriin renessanssista alkaen on ollut suunnaton. Sen konstruktioperiaatetta – portiikki ja rotunda – on käytetty uudelleen ja uudelleen lukemattomissa muissa kirkoissa, kaupungintaloissa ja palatseissa. Michelangelo oli suuri Pantheonin ihailija. Hänen mielestään sen täytyi olla "enkelien pikemminkin kuin ihmisen työtä". Pantheon tuli tunnetuksi uudella ajalla erityisesti Andrea Palladion (1508–1580) kirjoitusten perusteella (I Quattro Libri dell'Architettura, neljä kirjaa arkkitehtuurista, julkaistiin 1570).

Parhaimpia esimerkkejä muista Pantheonin esikuvan mukaan tehdyistä rotundoista on Suomessa Turun ortodoksinen Keisarinna Aleksandra marttyyrin kirkko, Yhdysvalloissa Virginian yliopiston kampuksen rotunda ja Washingtonin Thomas Jefferson Monument, sekä Italiassa Napolin San Francesco di Paolan kirkko.

Kirkon koristelu

Pyhän Marian ilmestys Pantheonissa 1400-luvulta (tekovuosi tuntematon)]]

Melozzo da Forli maalasi Pantheoniin freskon Pyhän Marian ilmestys 1400-luvulla. Kirkon pääalttari tehtiin paavi Klemens XI:n aikana 1700-luvulla. Sen suunnitteli Alessandro Specchi. Alttaritaulun maalasi Giovanni Guerra 1544. Alttarisyvennyksessä on kopio bysanttilaisesta Neitsyt Marian ikonista. Luigi Polettin suunnittelema kuori lisättiin 1840.

Pantheon hautapaikkana

Pantheoniin on 1500-luvulta alkaen haudattu suurmiehiä. Sisäänkäynnistä oikealle keskimmäisessä syvennyksessä on Italian kuninkaan Vittorio Emanuele II:n hauta. Vastapäätä sitä löytyy kuningas Umberto I:n leposija. Sen viereisessä tukipilarissa on Rafaello Santin sarkofagi. Rafaellon hauta avattiin vuonna 1833. Haudasta löydettiin taiteilijan luut mudan keskeltä. Tevere-joki (Tiber) oli tulvinut hautaan ja turmellut puisen arkun. Muita kirkkoon haudattuja ovat taiteilija Annibale Caracci ja arkkitehti Baldassare Peruzzi. Kirkkoon on haudattu myös naisia, kuten Umberto I:n vaimo kuningatar Margarita.

Italialaiset monarkistit pitävät edelleen Pantheonin kuningashaudoilla kunniavartiota, mikä on tasavaltaisessa maassa herättänyt kritiikkiä.

Sanan toissijainen merkitys

Pantheon- tai pantheoni-sanaa voidaan käyttää myös toisessa merkityksessä kuvaamaan mytologian jumalhahmojen kollektiivia (esimerkiksi olympolainen pantheon). Kuvaannollisessa mielessä sanaa käytetään kuvaamaan alallaan erityisen ansioituneita ihmisiä tai jonkin taiteenlajin huippusaavutuksia ("musiikin pantheon").

Katso myös

  • Rooman valtakunnan kulttuuri
  • Antiikin Kreikan kulttuuri

Lähteet

Viitteet

Шаблон:Viitteet

Kirjallisuuslähteet

Verkkolähteet

Kirjallisuutta

  • Margaret Lyttelton and Werner Forman: The Romans. Their Gods and Their Beliefs. London 1984. ISBN 0-85613-473-2
  • Gianfranco Ruggieri: Führer ins Pantheon. Eine Reise ins Monument. Von der Idee über die architektonische, Erfahrung zur Form. Editoriale Museum. Roma 1995. ISBN 88-85396-02-X

Aiheesta muualla

Шаблон:Commons

Julkaise kommentti
Vihjeitä
Turismoroma.it
26 august 2019
Free entry to the first 2 visited museums and archaeological sites. Free admission includes exhibition in the museum. Reduced ticket to all other museums and/or archaeologic sites visited thereafter.
Hotel Best Roma

alkaen $463

Hotel Infinito

alkaen $75

Daniela Hotel

alkaen $66

Espana Hotel

alkaen $88

Shiva B&B

alkaen $64

B&B Manzoni Holidays

alkaen $94

Suositeltava nähtävyyksiä lähellä

Näytä kaikki Näytä kaikki
Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Santa Maria sopra Minerva

The Basilica of Saint Mary Above Minerva (Basilica Sanctae Mariae

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
San Luigi dei Francesi

San Luigi dei Francesi is a church in Rome, not far from Piazza

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Palazzo Madama

Palazzo Madama is a palace in Rome, currently house of the Senate of

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Obelisk of Montecitorio

The Obelisk of Montecitorio (italiano. 'Obelisco di Montecitorio',

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Sant'Ignazio

The Church of Saint Ignatius of Loyola at Campus Martius (italiano.

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Piazza Navona

Piazza Navona on aukio Roomassa. Alun perin paikalla oli keisari

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Neljän joen lähde

Neljän joen lähde (ital. Fontana dei Quattro Fiumi) on suihkulähde Pi

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Sant'Agostino

Sant'Agostino is a church in Rome, not far from Piazza Navona. It is

Samanlaisia ​​nähtävyydet

Näytä kaikki Näytä kaikki
Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Santa Anastasia (Verona)

Santa Anastasia is a church of the Dominican Order in Verona, northern

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Vilnan tuomiokirkko

Vilnan tuomiokirkko on kirkkorakennus Liettuan pääkaupungissa V

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Santa Maria in Via Lata

Santa Maria in Via Lata is a church on the Via del Corso (the ancient

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Santi Giovanni e Paolo, Rome

Santi Giovanni e Paolo is an ancient basilica church in Rome, located

Lisää toivelistaan
Olen ollut täällä
Käyty
Sacré-Coeur

Sacré-Cœurin basilika (ransk. Basilique du Sacré-Cœur, Pyhän Sydä

Katso kaikki vastaavat paikat