Pafos (m.kreik. Πάφος, lat. Paphos/Paphus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Kyproksen saarella. Nimi viittaa itse asiassa kahteen erilliseen kaupunkiin tai kaupungin historialliseen vaiheeseen saaren lounaisrannikolla. Alkuperäinen Vanha Pafos eli Palaipafos (Παλαίπαφος, myös Pafos palaia, Πάφος παλαιά, lat. Palaepaphos/Palaepaphus) sijaitsi nykyisen Koúklian kylän lähellä, noin 16 kilometriä itään nykyisestä Páfoksen kaupungista ( ). Uusi Pafos eli Nea Pafos (Νέα Πάφος, myös Pafos Nea, Πάφος Νέα) perustettiin 300-luvulla eaa. ja sijaitsi nykyisen Páfoksen kaupungin Káto Páfoksen paikalla ( ).
Palaipafoksen ja Nea Pafoksen arkeologiset alueet kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon yhteisnimellä Pafos.
Palaipafos sijaitsi hieman sisämaassa nykyisen Koúklian kylän länsipuolella. Kaupunki oli noin 10 stadioninmitan eli 1,7 kilometrin päässä rannikosta, jossa oli satamapaikka. Rannikolla kaupungin lähellä sijaitsi Zefyrion-niemi ja pienen Bokaros-joen suu. Nea Pafos sijaitsi rannikolla lähellä saaren länsipäätä, ja sillä oli hyvä satama. Se on kehittynyt nykyiseksi Páfoksen kaupungiksi ja sijaitsi sen uudemman kaupungin Káto Páfoksen eli ”Alemman Páfoksen” paikalla, noin 2,5 kilometriä lounaaseen Páno Páfoksesta eli ”Ylemmästä Páfoksesta”, Páfoksen vanhastakaupungista.
Pafoksen kaupunkivaltion hallussa ollut alue oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä.
Palaipafos oli Pafoksen kuningaskunnan keskus. Se tunnettiin erityisesti koko kreikkalaisen maailman tärkeimpänä Afroditen kulttipaikkana. Kreikkalaisessa mytologiassa Pafos oli paikka, jossa Afrodite nousi maihin synnyttyään meren vaahdosta. Paikka yhdistettiin Bokaros-joen suuhun. Afroditen kultin uskotaan olleen foinikialaista alkuperää. Pausanias esitti sen kuitenkin alkuperältään assyrialaisena. Varhaisin maininta Afroditen pyhästä lehdosta ja alttarista Pafoksesta on Homeroksen Odysseiassa. Pafoksessa kerrotaan näytetyn jopa Afroditeen hautaa.
Erään myyttiversion mukaan Pafoksen Afroditen kultin olisi perustanut Kinyras, joka esiintyy Pafoksen ja koko Kyproksen kuninkaana, ja jota pidettiin Adoniksen isänä. Tätä pidetään alkuperältään foinikialaisena. Pafoksen, jolla varhaisessa historiassa viitataan aina Palaipafokseen, perustajana mytologiassa pidettiin Agapenoria, Arkadian Tegean kuningasta, joka johti arkadialaisia Troijan sodassa. Tämän laivojen kerrotaan paluumatkalla sodasta ajautuneen Kyprokselle. Myös Herodotos mainitsee, että Kyproksella oli arkadialaisia siirtokuntia.
Pafoksen nimen sanottiin tulleen samannimisestä eponyymistä heeroksesta, joka oli Pygmalionin poika. Pygmalion sai pojan veistämänsä ja Afroditen eläväksi naiseksi muuttaman kauniin naispatsaan kanssa. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Pafios (Πάφιος). Assyrialaisissa lähteissä kaupunki esiintyy ilmeisesti nimimuodossa Pappa.
Historiallisestikin Pafoksen tiedetään olleen olemassa jo mykeneläisen kauden eli myöhäisen pronssikauden lopulla. Afroditen kulttia paikalla on harjoitettu viimeistään 1100-luvulta eaa. lähtien. Arkaaisella ja klassisella kaudella Pafos oli kaupunkivaltio eli polis. Kaupunkia hallitsi Pafoksen pappiskuninkaiden Kinyradai-suku, joka katsoi olevansa Kinyraksen jälkeläisiä, aina hellenistisen kauden alkuun saakka. Kinyradailla oli kaupungissa suuri valta, mutta ilmeisesti nämä olivat kuitenkin kaupungin neuvoston ja kansankokouksen valvonnassa. Kaupungissa tiedetään olleen myös oraakkeli. Pafos löi omaa hopearahaa 400-luvulta eaa. lähtien. Kaupungin kuninkaiden nimet tunnetaan suhteellisen kattavasti piirtokirjoituksista ja rahoista alusta aina 400-luvulle eaa. saakka.
Pafos liittyi Joonian kapinan Persian valtaa vastaan vuosina 499–498 eaa., ja persialaiset valtasivat sen takaisin vuonna 498 eaa. Tämän jälkeen Pafos joutui osallistumaan laivoillaan Kserkseen hyökkäykseen Kreikkaan vuonna 480 eaa. Vuonna 332 eaa. Pafos oli liitossa Aleksanteri Suuren kanssa.
Palaipafos tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 325 eaa. Pafoksen kuningaskunnan viimeinen kuningas Nikokles perusti tämän jälkeen Nea Pafoksen valtakuntansa uudeksi keskukseksi. Ptolemaios I tuhosi Marionin kaupungin vuonna 312 eaa. ja siirrätti sen asukkaat Pafoksen, mikä viittaa todennäköisesti Nea Pafokseen. Nikokles oli sodissa Ptolemaioksen puolella, ja on todennäköistä, että asukkaat siirrettiin asuttamaan juuri perustettua uutta kaupunkia.
Nea Pafoksesta tuli Pafoksen poliksen uusi keskus. Palaipafos säilyi kuitenkin olemassa ainakin Afroditen kulttipaikkana aina 300-luvulle jaa. saakka. Nea Pafos kukoisti sen perustamista seuranneella hellenistisellä kaudella Ptolemaiosten aikana. Siitä tuli saaren hallintokeskus ja merkittävin kaupunki, ja se ohitti merkityksessä Salamiin. Viimeistään 100-luvulta eaa. lähtien nimi Pafos viittaa yleensä aina Nea Pafokseen Palaipafoksen sijasta. Pafos nautti suhteellisen vapaasta asemasta, ja sillä oli edelleen oma neuvosto ja kansankokous. Se löi edelleen omaa rahaa Salamiin ja Kitionin ohella. Kaupunki oli myös merkittävä laivanrakennuskeskus, jossa varustettiin Ptolemaiosten laivastoa. Pafos oli osa Kyproksen liittoa (Koinon Kypriōn).
Pafos säilytti asemansa saaren hallintokeskuksena roomalaisella kaudella aina siihen saakka, kun hallinto siirrettiin Salamiihin 300-luvulla jaa. Varhaisin maininta Pafoksesta saaren pääkaupunkina on Apostolien teoissa. Roomalaisaikana Pafos oli saaren ainoa kaupunki, joka löi omaa rahaa. Nea Pafos oli Palaipafoksen tavoin Afroditeen kulttipaikka, ja siellä oli useita tälle omistettuja temppeleitä. Strabon ja Pausanias selvästi sekoittavat Palaipafoksen ja Nea Pafoksen, ja viittaavat Nea Pafokseen Agapenorin perustamana.
Afrodite-yhteytensä vuoksi Pafos on yksi antiikin runouden ylistetyimpiä kaupunkeja. Antiikin ajan kirjailijat käyttivät nimeä Pafos yhtä lailla Palaipafoksesta kuin Nea Pafoksestakin. Runoilijoilla nimi viittaa kuitenkin useammin Palaipafokseen ja liittyy sen rooliin Afroditen kulttikeskuksena, ja proosakirjailijoilla puolestaan Nea Pafokseen. Myös piirtokirjoituksissa kummastakin kaupungista käytetään nimeä Pafos.
Senecan mukaan kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä, mutta on mahdoton sanoa, kumpaan Pafokseen tämä viittaa. Dio Cassiuksen mukaan Augustus rakennutti kaupungin uudelleen, ja se sai tämän kunniaksi uuden nimen Augusta, mutta nimi ei jäänyt käyttöön. Apostolit Paavali, Johannes, Markus ja Barnabas kävivät kaupungissa vuonna 45 jaa. Paavalin kerrotaan tuolloin käännyttäneen saaren prokonsulin Sergius Pauluksen kristinuskoon.
Pafos kärsi maanjäristyksistä vuosina 332 ja 342 jaa. Hallinto siirrettiin Salamiihin mahdollisesti tämän jälkeen. Pafos rakennettiin uudelleen, muttei enää noussut entiseen kukoistukseensa. Varhaiskristillisellä kaudella Pafos toimi piispanistuimena.
Kaupunki selvisi 600-luvun arabivalloituksista, ja on kehittynyt nykyiseksi Páfoksen kaupungiksi. Bysanttilaisella kaudella rannalle antiikin aikaisen Pafoksen paikalle rakennettiin linna, joka uusittiin frankkivallan aikana noin 1200. Se tuhoutui maanjäristyksessä jo vuonna 1223. Linna tunnetaan nimellä Saránta Kolónes eli ”40 pylvästä”.
Arkeologiset tutkimukset Palaipafoksessa alkoivat vuonna 1887. Laajempia kaivauksia on suoritettu 1960- ja 1970-luvuilla. Nea Pafoksen laajimmat kaivaukset suoritettiin vuonna 1962. Pafoksen arkeologiset kohteet liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1980.
Palaipafos oli suurikokoinen kaupunki, mutta siitä on kaivettu esiin suhteellisen vähän. Kaivaukset ovat keskittyneet Afroditen pyhäkön alueelle.
Afroditen pyhäkkö
Afroditelle omistettu pyhäkkö sijaitsi Palaipafoksen lounaisosassa. Sen varhaisimmat osat ovat peräisin myöhäiseltä pronssikaudelta. Pyhäköstä on säilynyt vain vähän, ja suurin osa jäänteistä on peräisin myöhemmästä vaiheesta roomalaiselta kaudelta, jolloin keisari Vespasianus rakennutti pyhäkön uudelleen sen tuhouduttua maanjäristyksessä. Tässä vaiheessa pyhäkkö koostui noin 90 x 90 metrin kokoisesta pyhäkköpihasta, jonka pohjois- ja eteläsivuilla oli stoat eli pylväshallit ja itäsivulla useita pyhäkkörakennuksia.
Pyhäkkö esiintyy usein rahoissa eriintyisesti Rooman keisariajalla. Tätä kautta sen ulkonäköä on pyritty rekonstruoimaan. Pyhäkössä ollut Afroditen kulttikuva oli muinainen ja ilmeisesti foinikialaista alkuperää. Se koostui pelkästä mustasta pyramidinmuotoisesta kivestä, toisin sanoen se oli anikoninen, ei tyypilliseen tapaan antropomorfinen.
Kaupunginmuurit
Palaipafos oli ympäröity kaupunginmuurein. Muureista on säilynyt osia erityisesti niiden koillisosassa noin 90 metrin matkalta. Muurissa on myös tornin ja portin jäänteitä. Muurit ajoittuvat myöhäiseltä geometriselta ja varhaiselta arkaaiselta kaudelta hellenistiselle kaudelle.
Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat Joonian kapinan aikaiset merkit piirityksestä sekä sen vastaisesta puolustautumisesta vuosilta 499–498 eaa. Persialaiset olivat rakentaneet kaupungin vallatakseen suurikokoisen rampin portin ja yhden tornin välille. Sen tekemiseen oli käytetty kaikkea mahdollista rakennusmateriaalia, kuten pyhäkköjen ja muiden rakennusten kiviä ja koristeosia, alttareita, veistoksia ja niiden jalustoja, piirtokirjoituksia sisältäneitä kiviä yms., sekä maata ja puuta. Veistokset ajoittuvat 500-luvun jälkimmäiselle puoliskolle eaa. Puolustajat puolestaan olivat pyrkineet kaivamaan maata rampin alta ja sytyttämään sen alakautta tuleen. Paikalta on löydetty myös suuri määrä nuolen- ja keihäänkärkiä sekä muun muassa kypäriä.
Muut rakennukset
Afroditen temppelin paikan läheltä on löydetty Ledan taloksi kutsutun roomalaisen huvilan rauniot. Se on saanut nimensä pitohuoneensa lattiamosaiikista, joka esittää Ledaa ja joutsenta. Se on ajoitettu 100-luvulle jaa.
Palaipafoksessa tiedetään piirtokirjoitusten perusteella olleen teatteri ja gymnasion, mutta niitä ei ole löydetty. Kaupungin hautausmaat ovat kaupungin koillis-, itä- ja eteläpuolella. Varhaiskristillisellä kaudella Palaipafoksen paikalle rakennettiin basilikakirkko, joka oli omistettu Neitsyt Marialle ja jatkoi tavallaan Afroditen kulttia. Nykyisin paikalla on bysanttilainen, 1100-luvulla rakennettu Panagía (Neitsyt Maria) Chrysopolítissan kirkko.
Muut löydöt
Afroditen temppelin alueelta on löydetty lukuisia siihen liittyneitä piirtokirjoituksia. Alueelta tehdyt esinelöydöt, mukaan lukien Afroditen kulttikuva, ovat Kyproksen museossa Nikosiassa, Páfoksen arkeologisessa museossa sekä Koúklian paikallisessa museossa.
Nea Pafoksen rauniot kattavat noin 100 hehtaarin kokoisen alueen. Kaupungin akropoliina eli yläkaupunkina toimi oletettavasti kukkula, jolla nykyisin on Páfoksen majakka. Kaupunki oli ympäröity muurein, joiden reitti voidaan jäljittää kauttaaltaan. Meressä on säilynyt kaupungin sataman aallonmurtajien jäänteitä.
Nea Pafos tunnetaan ennen kaikkea mosaiikkilattioin koristelluista taloistaan, kuten Dionysoksen talosta. Kaupungista on löydetty myös muun muassa Apollon Hylateelle omistettu temppeli, hellenistisen kauden teatteri, odeion, gymnasion, kaksi varhaiskristillistä basilikaa sekä varhaisen bysanttilaisen kauden linna.
Dionysoksen talo
Dionysoksen talon rauniot sijaitsevat Pafoksen arkeologisen alueen keskellä. Talo on ajoitettu roomalaiselle kaudelle 200-luvulle jaa. Suurikokoisen talon pinta-ala on ollut noin 2 000 neliömetriä. Tästä noin 500 neliömetriä on päällystetty hienoin lattiamosaiikein. Talon keskellä oli atrium-piha, jonka keskiössä oli impluvium. Mosaiikkeja oli sekä atriumpihaa ympäröineessä pylväskäytävässä että sitä ympäröineissä huoneissa. Mosaiikit esittävät erityisesti mytologisia aiheita ja metsästyskohtauksia; osa puolestaan on geometrista kuviontia. Nimensä talo on saanut sen useista Dionysos-jumalaa esittävistä mosaiikeista. Talon seinät on ollut koristeltu maalauksin.
Muut talot
Theseuksen taloksi kutsutun rakennuksen rauniot sijaitsevat Dionysoksen talon eteläpuolella. Se oli Pafoksen roomalaisen hallitsijan eli prokonsulin palatsi. Talon keskiössä on noin 56 x 43 metrin kokoinen peristyylipiha. Sitä reunustaneen pylväikön ja huoneiden lattiat oli koristeltu lattiamosaiikein Dionysoksen talon tavoin, mutta ne ovat säilyneet huonommin. Talo on saanut nimensä eräästä mosaiikista, joka esittää Theseusta lyömässä Minotauroksen. Mosaiikissa esiintyvät myös Ariadne, Kreetan henkilöitymä sekä labyrintti. Talon kaivauksia on suoritettu vuodesta 1965.
Kolmannen, Aionin taloksi kutsutun rakennuksen rauniot sijaitsevat Theseuksen talon vieressä. Se on saanut nimensä Aion-jumalasta, jonka kuva oli talon sisäänkäynnin vieressä.
Agora ja odeion
Akropoliiksi oletetun kukkulan itäpuolella sijaitsee kaupungin agoran eli kokoontumis- ja kauppapaikan alue. Akropoliin itärinteessä sijaitsee roomalainen odeion eli musiikkiteatteri. Se on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle jaa. Odeionin katsomosta, jonka halkaisija oli noin 48 metriä, on säilynyt 12 penkkiriviä. Orkhestra oli puolikaarenmuotoinen ja sen halkaisija oli noin 12 metriä. Rakennuksen raunioita on kunnostettu.
Teatteri
Kaupungin kreikkalainen teatteri sijaitsi kaupungin muurein ympäröidyn alueen koillisosassa. Se on ajoitettu hellenistiselle kaudelle 200-luvulle eaa. Sen katsomo avautui etelään kaupunkiin ja merelle päin. Katsomon yläosa oli kaiverrettu kallioon ja on säilynyt paremmin. Koko teatteria ei ole vielä kaivettu esiin.
Kaupunginmuurit
Kaupunginmuurien reitti voidaan jäljittää kokonaisuudessaan. Ne oli oletettavasti rakennettu heti kaupungin perustamisen yhteydessä. Muurit oli varustettu torneilla määrävälein. Ne ovat säilyneet parhaiten akropoliin luoteisrinteessä, jossa ovat säilyneet myös yhden torneilla varustetun portin jäänteet. Muurissa oli ilmeisesti portti myös koillissivulla ja oletettavasti myös pohjois- ja itäsivulla.
Satama
Nea Pafoksen satama sijaitsi samassa lahdessa, jossa myös nykyinen Páfoksen satama sijaitsee. Se oli varustettu kahdella aallonmurtajalla, joista idemmän pituus oli noin 350 metriä ja lännenpuoleisen pituus noin 170 metriä. Niistä on säilynyt osia.
Apollon Hylateen pyhäkkö
Apollon Hylateelle omistettu pyhäkkö sijaitsi kaupungin ulkopuolella sen itäpuolella. Se oli rakennettu 300-luvun eaa. lopulla, toisin sanoen Nea Pafoksen perustamisen aikoihin. Pyhäkkö oli kaiverrettu kallioon ja koostui kahdesta maanalaisesta kammiosta, joihin johti portaat. Kammioista etummainen oli suorakulmiomainen, ja taimmainen pyöreä ja varustettu kupolimaisella katolla. Pyhäkkö on tunnistettu sieltä löydettyjen piirtokirjoitusten perusteella.
Maanalaiset kammiot
Kaupungin pohjoispuolelta on löydetty maanalaisia kammioita ja holvattuja tunneleita, jotka saattavat liittyä paikalle olleeseen varuskuntaan. Ne on ajoitettu 300-luvun eaa. lopulle. Osa niistä muistuttaa Apollon Hylateen pyhäkön kammioita, ja ovat saattaneet myös olla pyhäkkökäytössä. Koko alue oli ympäröity muureilla.
Kuninkaiden haudat
Kuninkaiden haudat muodostavat erillisen arkeologisen alueen noin 1,5 kilometriä pohjoiseen kaupungin varsinaisesta arkeologisesta alueesta. Haudat koostuvat kallioon maanpinnan alapuolelle hakatuista peristyylipihoista, joiden sivuilla on samoin kallioon hakattuja hautakammioita. Pihoille johtaa portaat, jotka myös on kaiverrettu kallioon. Peristyylin pylväät edustavat doorilaista tyyliä ja hautojen julkisivut jäljittelevät muutoinkin temppeliä triglyfeineen ja metooppeineen.
Haudat ajoittuvat hellenistiselle kaudelle. Ne eivät ole tyyliltään kyproslaisia, vaan ovat saaneet vaikutteensa mahdollisesti Aleksandriasta. Hautoihin on oletettavasti haudattu Ptolemaiosten lähettämät Kyproksen hallitsijat, joiden keskuspaikka Pafos oli.
Muut rakennukset ja rakennelmat
Kaupungissa tiedetään olleen myös Afroditelle, Artemiille, Letolle ja Zeukselle omistetut pyhäköt. Kaupungin hautausmaat on löydetty sen pohjois- ja itäpuolelta. Hieman kauempaa sisämaasta on löydetty lisää hautoja geometriselta kaudelta roomalaiselle kaudelle saakka, mutta on epäselvää, mihin kaupunkiin nämä liittyvät.
Esinelöydöt
Nea Pafoksesta tehtyihin esinelöytöihin lukeutuu muun muassa marmoriveistoksia ja piirtokirjoituksia hellenistiseltä ja roomalaiselta kaudelta. Kaupungista tehdyt löydöt ovat Kyproksen museossa Nikosiassa sekä Páfoksen arkeologisessa museossa.
