on tasankolinna Japanin Kiotossa. Linnaan kuuluu kaksi sisäkkäistä linnoituskehää, Ninomaru-palatsi, osa Honmaru-palatsista, erilaisia lisärakennuksia ja useita puutarhoja. Шаблон:Lähde
Vuonna 1601 Tokugawa Ieyasu, Tokugawa-shōgunaatin perustaja, määräsi Länsi-Japanin lääninherrat rakentamaan Nijōn linnan. Linna valmistui Tokugawa Iemitsun hallituskaudella vuonna 1626, ja sinne siirrettiin 1625–1626 osia Fushimin linnasta, muun muassa päätorni ja karamon-portti. Linna rakennettiin Tokugawa-shōguneiden virka-asunnoksi Kiotossa. Vaikka Tokugawa-shōgunaatti siirsi Japanin pääkaupungin Edoon, nykyiseen Tokioon, keisarillinen hovi ei lähtenyt Kiotosta. Vanha Kioton keisarillinen palatsi sijaitsee vielä nykyäänkin Nijōn linnasta koilliseen.
Vuonna 1750 linnan keskustorniin iski salama ja se paloi maan tasalle. Linnan sisäpalatsi tuhoutui Kioton palossa 1788. Palopaikka oli autiona, kunnes sinne siirrettiin prinssin asunto keisarillisesta palatsista 1893.
Vuonna 1867 Tokugawa Yoshinobu luovutti vallan takaisin keisarilliselle hoville Ninomaru-palatsissa. Seuraavana vuonna keisarillinen kabinetti aloitti toimintansa linnan tiloissa ja linnasta tuli virallisesti yksi keisarin palatseista. Vallan vaihdon jälkeen Tokugawa-shōgunaatin salkoruusutunnus poistettiin palatsista ja korvattiin keisarillisella krysanteemilla.
Linna lahjoitettiin Kioton kaupungille vuonna 1939 ja avattiin yleisölle seuraavana vuonna. 2000-luvulla taifuunien aiheuttamat sateet ja tuulet ovat irrottaneet rappauspintaa linnan seinistä.
Vuonna 1994 linna liitettiin osaksi Unescon maailmanperintöluetteloa osana Muinaisen Kioton historiallisten monumenttien muodostamaa kokonaisuutta.
Nijōn linnassa on kaksi sisäkkäistä linnoituskehää, joissa molemmissa on muuri ja leveä vallihauta. Ulommassa muurissa on kolme porttia, sisemmässä muurissa niitä on kaksi. Vuonna 1750 palaneen keskustornin perustukset ovat vielä näkyvissä sisemmän muurin lounaiskulmassa. Sisemmän muurin suojassa on myös Honmaru-palatsi puutarhoineen. Linnoituskehien välissä ovat Ninomaru-palatsi, linnan keittiöt, vartiotupa ja useita puutarhoja.
3 300 neliömetriä laajassa Шаблон:Nihongo on kuusi toisiinsa liittyvää rakennusta, jotka on rakennettu lähes kokonaan japaninsypressistä. Rakennusten koristeluun on käytetty ylenpalttisesti lehtikultaa ja taidokkaita puuleikkauksia, minkä tarkoituksena oli antaa vierailijoille vaikutelma shōgunien vallasta ja vauraudesta. Kanō-koulukuntaa edustaneet taiteilijat koristelivat huoneiden seinät ja liukuovet taidokkailla maalauksilla.
Rakennus on hyvä esimerkki sosiaalisen vallankäytön harjoittamisesta arkkitehtuurin keinoinШаблон:Lähde Alempiarvoiset vieraat päästettiin vain palatsin uloimpiin osiin, ylempiarvoiset vieraat ohjattiin yksityisempiin huoneisiin palatsin sisäosissa. Tokugawat eivät edes yrittäneet kätkeä henkivartijoiden käyttämiä ovia kuten useimmissa japanilaisissa linnoissa. Tällä tilaratkaisulla he halusivat herättää vierailijoissa pelkoa ja kunnioitusta.
Ninomaru-palatsissa on useita vastaanottosaleja ja työhuoneita sekä shōgunin asuintilat, joihin vain naispalvelijoilla oli lupa mennä. Erikoisinta rakennuksessa ovat sen käytävien satakielilattiat (uguisubari), jotka vikisevät linnun lailla, kun niillä kävellään. Lattioiden tarkoitus oli suojella linnan asukkaita yllätyshyökkäyksiltä ja salamurhaajilta.
Huonejärjestys on seuraava sisäänkäynniltä alkaen:
Ōhiromassa (Päärakennuksessa) palatsin keskellä on neljä huonetta:
sekä Musha-kakushi-no-ma (Henkivartijoiden huone) ja Sotetsu-no-ma (Japaninkruunukävykkien sali). Palatsin takaosassa ovat Kuroshoin (Yksityinen vastaanottosali) ja Shiroshoin (Shōgunin asuintilat).
Ninomaruun tullaan kulkemalla karamon-portista ja linnanpihan poikki ja astumalla sitten sisään mi-kurumayosesta eli "kunnianarvoisten vaunujen sisäänkäynnistä".
1 680 neliömetriä laaja Шаблон:Nihongo jakautuu neljään osaan: asuintiloihin, vastaanotto- ja oleskelutiloihin, sisääntulohalleihin sekä keittiöön. Käytävät ja sisäpihat yhdistävät osat toisiinsa. Arkkitehtuuriltaan palatsi edustaa myöhäisen Edo-kauden tyyliä. Sen tiloissa on maalauksia useilta kuuluisilta mestareilta, kuten Kanō Eigakulta.
Alkuperäinen Honmaru-palatsi muistutti Ninomaru-palatsia. Rakennuksen nimi oli Katsura-palatsi ennen kuin se siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1893 ja nimettiin uudelleen. Alkuperäiseen palatsiin kuului 55 rakennusta mutta vain pieni osa niistä siirrettiin. Shōwa-keisari Hirohiton virkaanastujaiset pidettiin täällä vuonna 1928.
Linnan alueella on useita puutarhoja sekä japaninkirsikka- ja japaninaprikoosimetsiköitä. Ninomaru-puutarhan suunnitteli maisema-arkkitehti ja teemestari Kobori Enshū. Se sijaitsee linnoituskehien välissä, Ninomaru-palatsin vieressä. Puutarhassa on suuri lampi, jossa on kolme saarta, sekä useita huolellisesti sijoitettuja kivenlohkareita ja muotoon leikattuja mäntyjä.
Nijōn linnan uusin osa on vuonna 1965 rakennettu Seiryū-en-puutarha, joka sijaitsee alueen pohjoisreunalla. Puutarhassa on kaksi teehuonetta ja yli tuhat tarkasti sommiteltua kivenlohkaretta. Siellä otetaan vastaan Kioton kaupungin virallisia vieraita ja järjestetään kulttuuritapahtumia.
