Lascaux’n luola on tunnettu jääkauden loppuvaiheen aikaisista luolamaalauksistaan, jotka maalattiin Madeleinen kulttuurin aikoihin 17 000–15 000 vuotta sitten, ehkä jo aiemmin jopa 25 000 vuotta sitten. Luola sisältää satoja realistisia eläinmaalauksia lajeista, joista osa tunnetaan vain fossiililöydöksinä. Luola suljettiin yleisöltä, koska kävijöiden hengityksen tuottama hiilidioksidi turmeli maalauksia.
Lascaux'n luola sijaitsee Lounais-Ranskassa Dordognen departementissa lähellä Montignacin kylää. Se liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1979 yhtenä Vézèren laakson arkelogisten kohteiden ryhmää.
Neljä nuorukaista löysi luolan 12. syyskuuta 1940. Löytäjät olivat Marcel Ravidat, Jacques Marsal, Georges Agnel ja Simon Coencas sekä Ravidat'n koira Robot. Toisen maailmansodan jälkeen pääsyä luolaan helpotettiin, mutta jo vuonna 1955 1 200 päivittäisen vieraan aiheuttama hiilidioksidi oli jo selkeästi vaurioittanut maalauksia. Luola suljettiin yleisöltä vuonna 1963.
Luolan sulkemisen jälkeen sen lähistölle rakennettiin turistikohteeksi tarkka jäljennös suurimmista onkaloista maalauksineen.
