Luokka: Maantieteeseen liittyvät artikkelit Kotka on kaupunki Kymenlaakson maakunnan eteläosassa Suomenlahden rannalla. Kotka on merkittävä satama- ja teollisuuskaupunki ja myös monipuolinen koulu- ja kulttuurikaupunki. Kaupungin asukasluku on 54 363 (). Kotkan naapurikunnat ovat 31. tammikuuta 2016Hamina, Kouvola ja Pyhtää. Seutukuntajaossa Kotka kuuluu Kotkan–Haminan seutukuntaan.
Kotkan historia liittyy emäpitäjänsä Kymin historiaan. Pyhtääseen kuulunut Kyminkartanon kappeli rakennettiin noin vuonna 1440. Kymin seurakunta itsenäistyi vuonna 1642. Kaupungistumisen myötä Kymistä erotettiin ensin Kotkan kaupunki vuonna 1879 ja Karhulan kauppala 1951. Vuoden 1977 kuntaliitoksessa Kotkan kaupunki laajeni käsittämään pääosin kaikki eri aikoina Kymiin kuuluneet alueet.
Kotkan keskusta sijaitsee Kotkansaarella. Toinen tärkeä keskus on entinen Kymin pitäjän kirkonkylä ja Karhulan kauppalan keskusta, joka nykyisin kuuluu Karhulan ja Helilän kaupunginosiin. Merkittävimmät kerrostalolähiöt ovat Karhuvuori lännessä ja Sunila idässä. Kotkan keskustaajama on jaettu asemakaavallisiin kaupunginosiin. Keskustaajaman ulkopuolella on maaseutumaisia pääosin kaavoittamattomia kyliä. Kotkan maapinta-ala on 277,74 neliökilometriä, josta 5,73 neliökilometriä on sisävesistöjä. Meripinta-ala on 672,04 neliökilometriä.
Kotkan kaupunkikuvalle on tyypillistä rikkonainen Suomenlahden rannikko saaristoineen ja Kymijoen suuhaarat. Saarista ovat suurimmat Mussalo, Kirkonmaa, Kuutsalo ja Kotkansaari. Suomenlahden ulkosaaristossa on Haapasaaren saaristo. Hovinsaari ja Kolkansaari ovat Kymijoen suuhaarojen välistä mereen työntyviä niemiä, joita voidaan pitää myös saarina, koska Kymijoki erottaa ne mantereesta.
Kymijoki virtaa mereen kolmena haarana kaupungin alueella, lännestä itään lueteltuna Langinkoskenhaara, Huumanhaara ja Korkeakoskenhaara. Hovinsaari jää Langinkosken- ja Huumanhaaran väliin ja Kolkansaari Huuman- ja Korkeakoskenhaaran väliin. Kymijoessa on Kotkan alueella useita koskialueita. Suurimmat vapaana virtaavat kosket ovat Pernoonkosket, Langinkoski, Siikakoski ja Kultaankosket. Vesivoimalaitokset on rakennettu Korkeakoskeen ja Koivukoskeen.
Kotkassa on ainoastaan kaksi pientä, noin yhden kilometrin halkaisijaltaan olevaa järveä ja joitakin noin 300 metriä halkaisijaltaan olevia lampia. Laajakoskenjärvi Kymijoen Pernoonhaaran vieressä on alun perin ollut joenpoukama. Laajakosken perkauksen ja oikaisun ja siitä johtuneen vedenpinnan laskun seurauksena sen erottaa joesta nykyään kapea kannas. Rapakivenjärvi Kotkan ja Kouvolan rajalla on lähes umpeenkasvanut järvi, joka sijaitsee nykyiseen Nummenjokeen johtaneen muinaisen Kymijoen haaran varrella. Laajakoskenjärvi ja Rapakivenjärvi kuuluvat Natura 2000 -alueisiin.
Kotkan korkein kohta on lähellä Haminan rajaa sijaitseva Suurivuori, jonka korkeus on 87 metriä merenpinnasta. Muita korkeita kohtia ovat Kymin lentokentän seutu (noin 72 metriä) ja Pernoon Haukkavuori (69,1 metriä). Kallioperä on suurimmaksi osaksi rapakiveä. Kymijoen itäpuolella kulkee osin katkonainen pitkittäisharju. Kymijoen ja Nummenjoen varrella on tasaista savikkoa ja entisiä suoalueita, jotka on raivattu pelloiksi. Luonnontilaisista suoalueista merkittävin on lähellä Pyhtään rajaa sijaitseva Mustanjärvensuo, joka kuuluu Valkmusan kansallispuistoon.
Ilmastoon vaikuttaa erityisesti rannikon tuntumassa Suomenlahti, jonka seurauksena kaupungin eteläosissa on meri-ilmaston piirteitä. Kaupungin pohjoisosissa ilmasto on jo huomattavasti mantereisempi.
Nykyisen Kotkan alueen varhaisimmat asuinpaikat kuuluvat kivikauden aikaiseen kampakeraamiseen kulttuuriin. Merenpinta on ollut tällöin noin 20 metriä nykyistä korkeammalla ja nykyiset Kotkan alueella olevat Kymijoen ja Nummenjoen varret ovat olleet merenlahtia. Asuinpaikkoja on löydetty näiden muinaislahtien rannoilta Laajakoskelta, Juurikorvesta ja Ylänummelta. Myöhempään vasarakirveskulttuuriin kuulunut asuinpaikka on löydetty Juurikorvesta ja kulttuuriin kuuluneita irtolöytöjä myös muualta. Pronssikautisia röykkiöhautoja eli hiidenkiukaita tunnetaan merkittävä ryhmä Östringinlahden Höyterinpohjan alueelta Itärannan ja Kaarniemen välillä. Alueella on myös Suomessa harvinaisia pronssikautisia tai pronssi- ja rautakauden vaihteen aikaisia laivan tai veneenmuotoisia kivilatomuksia. Eräs alueen hautaröykkiöistä on ajoitettu varhaisrautakaudelle.
Kuutsalon ja Kirkonmaan välisen salmen itäistä suuta on joskus arveltu viikinkien idäntien yöpymissatamaksi. Tiutisen vieressä sijaitseva Pirköyrin saari on toiminut mahdollisesti jo viikinkiajalla kauppapaikkana. Itämeren alueen jouduttua 1100-luvun loppupuolelta lähtien saksalaisten hansakauppiaiden valtaan Suomenlahden pohjoisrannikon kauppayhteydet etelään vilkastuivat.
Varhaiskeskiajalla vilkastunut kaupankäynti ja Kymijoen lohi- ja siikakosket aiheuttivat Kymijoen suualueelle voimakasta uudisasutustoimintaa. Kymijoen suualueiden merkittävän asutuskauden katsotaan alkaneen 1200-luvun alkupuolella. Paikan- ja henkilönnimien perusteella alueelle muuttanut väestö oli suurimmaksi osaksi hämäläisperäistä, mutta joukossa on ollut myös savolaista ja karjalaista väestöä. Viipurin linnan rakentamisen jälkeen 1293 Kymijoen suualue tuli liitetyksi Ruotsin valtapiiriin ja Viipurin linnalääniin. Alueen ruotsinkielisen asutuksen syntyminen on ajoitettu 1300-luvun alkupuolelle, jolloin saaristoon ja rannikolle muutti ruotsalaisia uudisasukkaita. Tallinnan saksalaisten hansakauppiaiden oikeus käydä vapaata kauppaa Kymijoen ja Nummenjoen suualueilla rajoittui vuonna 1336, jolloin Viipurin linnanpäällikkö Pietari Joninpoika myönsi heille oikeuden käydä kauppaa Viipurissa, Virolahdella ja Vehkalahdella.
Kymijoen suualueelle syntyi noin vuonna 1350 Kyminkartano, jonka Ruotsin valtakunnan drotsi Bo Joninpoika Grip lahjoitti vuonna 1380 Vadstenan luostarille. Kartanon yhteyteen rakennettiin noin vuonna 1440 Pyhtääseen kuulunut Kyminkartanon kappeli. Kartano siirtyi Kustaa Vaasan aikana 1556 kuninkaankartanoksi ja siitä tuli Kymenkartanon läänin voutikunnan hallintokeskus.
Kymi itsenäistyi omaksi seurakunnaksi Pyhtään itäosasta vuonna 1642. Kymiin liitettiin kyliä myös Vehkalahden länsiosista eli Kymijoen Pernoonhaaran, Koivukoskenhaaran ja Huumanhaaran itäpuolelta. Seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin Kyminkartanon kappelin paikalle. Tämä puukirkko oli 1720-luvulle tultaessa huonokuntoinen, jolloin uusi kirkko päätettiin rakentaa Helilään. Helilästä kasvoi myöhemmin Karhulan kauppalan keskusta.
ja siihen kuuluneiden Ruotsinsalmen meritaistelujen jälkeen venäläiset rakensivat 1790-luvulla Kymin alueelle Ruotsinsalmen–Kyminlinnan kaksoislinnoituksen Svartholman ja Viaporin vastineeksi. Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluivat Fort Katarina Kotkansaarella, Fort Elisabeth Varissaaressa ja Fort Slava Kukourin saarella sekä pienempiä linnakkeita lähisaarilla. Kotkansaaren itäosaan perustettiin satama ja varsinainen linnoituskaupunki kasarmeineen ja varastoineen rakennettiin saaren sisäosaan.
Mantereen puolelle rakennettiin Kyminlinna vanhan Kyminkartanon alueelle paikkaan, jossa Alinen Viipurintie eli Suuri Rantatie ylittää Kymijoen Langinkosken- ja Huumanhaaran. Ensimmäistä niin sanottua Suvorovin linnoitusta laajennettiin vuodesta 1803 lähtien käsittämään koko Hovinsaaren pohjoisosa.
Linnoituskaupungin väestö oli pääosin ortodoksisia venäläisiä, kohoten parhaimmillaan noin kahdeksaan tuhanteen, mikä oli suunnilleen saman verran kuin Suomen pääkaupungissa Turussa. Kymin pitäjän luterilainen väestö oli samaan aikaan noin 2 200. Linnoitukset menettivät kuitenkin pian sotilaallisen merkityksensä Venäjän ja Ruotsin rajan siirryttyä Suomen sodassa vuonna 1809 Kymijoelta Tornionjokeen. Tämän seurauksena keisari Aleksanteri I alensi Ruotsinsalmen toisen luokan linnoitukseksi ja torjui anomuksen kaupungin perustamiseksi. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki alkoi tyhjentyä, ja sinne jäi vain muutamia satoja asukkaita. Monet venäläiskauppiaat (esimerkiksi Sinebrychoff) siirtyivät muun muassa Helsinkiin. Krimin sodassa vuonna 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi merilinnoitukset ja linnoituskaupunki tuhoutui suurimmaksi osaksi tulipalossa. Nykypäivään on parhaiten säilynyt ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko vuodelta 1801 sekä linnoituksista Kyminlinna, joka ei sijaintinsa vuoksi joutunut sotatoimien kohteeksi.
Korkeakosken länsirannalla tiedetään olleen Kyminkartanon jauhomylly jo ainakin 1550-luvulla ja sinne rakennettiin myös sahamylly vuonna 1563. Korkeakosken jokihaaran alajuoksulle Helilään perustettiin 1560-luvulla kruunun laivanveistämö.
Sahateollisuuden voimakas kasvu 1870-luvun alkupuolella johti lukuisien höyrysahojen perustamiseen Kymissä. Kymijoen suulla sijainnut alue oli otollinen sahateollisuudelle, koska jokea pitkin saattoi uittaa puutavaraa Päijänteeltä ja Saimaalta asti ja Kymijoki oli luonnollinen paikka sahojen perustamiselle. Ensimmäisen höyrysahan rakennuttivat Kotkansaaren itäosaan yhteisesti Carl Henrik Ahlqvist ja Johan Friedrich Hackman. Vuonna 1871 valmistunutta sahaa alettiin kutsua uusien sahojen rakentamisen myötä Vanhaksi sahaksi. Vuonna 1872 norjalainen yhtiö W. Gutzeit & Co perusti Kotkansaaren itäosaan sahan, joka oli valmistuessaan Suomen suurin. Sahaa nimitettiin myöhemmin Norjan sahaksi, koska siellä työkenteli paljon norjalaisia, joista Gutzeit piti hyvää huolta. Hän rakennutti heille oman koulun ja kaupan sekä järjesti hyvät asumisolot ja korotti palkkoja. Gutzeitin kiinnostus purjehtimiseen näkyi siinä, että Gutzeitin järjestämistä tapahtumisisista suurin osa oli purjehdukseen liittyviä. Gutzeit perusti myös lasitehtaita, konepajoja ja tiilitehtaita. Vuoteen 1876 mennessä Kymissä oli yhdeksän höyrysahaa (esim. Norjan saha, Vanha saha, Hallan, Karhulan, Hovinsaaren, Jumalniemen ja Sunilan saha) joiden ympärille syntyi nopeasti muuta teollisuutta. Teollistumisen myötä Kymin väkiluku alkoi nousta voimakkaasti. Vuonna 1870 se oli noin 3 200, mutta vuosikymmenen loppupuolella noin 5 000, joista Kotkansaarella asui noin 1 000. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille alkoi muodostua uudelleen kaupunkimainen yhteisö.
Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti antoi 16. huhtikuuta 1878 julistuksen kaupungin perustamisesta Kotkan saarelle Kymin pitäjästä, joten vuonna 1879 Kotkansaari ja Hovinsaaren eteläosat irrotettiin Kymin kunnasta ja perustettiin Kotkan kaupunki, joka sai meri- ja tapulikaupungin oikeudet. Kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa vuodelta 1878 katuverkosto laadittiin pääpiirteissään samansuuntaiseksi linnoituskaupungin katujen kanssa. Kaava laadittiin silloin yleisesti käytössä olleeksi ruutukaavaksi. Kouvola-Kotka -rautatien valmistuminen vuonna 1890 vahvisti Kotkan kehitystä alueensa merkittävimmäksi teollisuus- ja satamakaupungiksi ohi Haminan. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 perustettiin uusi Kymen lääni, jonka väliaikainen pääkaupunki Kotka hetken oli. Kotkan kaupungin vaakunan suunnitteli Olof Eriksson vuonna 1957.
1950-luvun alussa Kymi oli suurkunta, jonka hallintoa ja rakennustoimintaa ei pystytty enää hoitamaan maalaiskuntien lainsäädännön mukaan. Vuonna 1951 Kymin teollisuustaajamista muodostettiin Karhulan kauppala, maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kauppalaan liitettiin Kymin kunnan keskeiset alueet; kirkonkylä Helilä sekä Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet. Alvar Aallon suunnittelema Sunilan asuntoalue oli alun perin kaavoituksella muuhun kuntakokonaisuuteen liittymätön alue Kymissä. Otto-Iivari Meurmannin luomassa Karhulan kauppalan ensimmäisessä yleiskaavassa vuodelta 1955 pyrittiin kokoamaan kylätaajamia kauppalan asumalähiöiksi ja luomaan Helilästä liikekeskusta.
Kotkan kaupungin alue käsitti alun perin vain Kotkansaaren ja Hovinsaaren eteläisimmän osan. Nopeasti kasvava kaupunki tarvitsi lisää maata ja jo vuonna 1884 Kotkaan liitettiin Hovinsaari suurimmaksi osaksi ja Hietanen. Hovinsaaren pohjoisosa eli Kyminlinna liitettiin Kotkaan vuonna 1948. Vuonna 1954 Kymin länsiosista liitettiin kaupunkiin laaja alue, joka käsitti muun muassa Mussalon saaren sekä Ruonalan, Lankilan ja Sutelan kylät. Alueella on nykyisin myös Karhuvuoren ja Aittakorven kaupunginosat. Vuonna 1965 kaupunkiin liitettiin Karhulan kauppalasta Tiutisen saari. Haapasaaren kunta, joka oli irtautunut Kymistä 1913 ja joka oli 1970-luvulla ollut asukasluvultaan Suomen pienin kunta, liitettiin Kotkaan vuonna 1974. Kotkan, Karhulan ja Kymin kuntaliitoksessa vuonna 1977 kaupunki laajeni käsittämään pääosin kaikki eri aikoina Kymiin kuuluneet alueet.
Kotkan kaupungin ylintä päätösvaltaa käyttää kaupungin asukkaiden joka neljäs vuosi kunnallisvaaleissa valitsema kaupunginvaltuusto. Kotkan kaupunginvaltuustossa on 51 jäsentä, jotka valitsevat 13-jäsenisen kaupunginhallituksen ja lautakunnat. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2013 SDP:n Nina Brask. Kaupunginjohtajana toimii Henry Lindelöf. Kotkassa toimii myös nuorisovaltuusto, jolla on edustajansa eri lautakunnissa.
Kotkan asukasluku on 54 363 asukasta () ja asukastiheys 199,9 asukasta neliökilometrillä. Vuoden 2006 lopulla asukkaista oli suomenkielisiä 52 131 (95,5 %) ja ruotsinkielisiä 579 (1,1 %). Muiden kielten puhujien määrä oli 1 897 (3,5 %). Ulkomaan kansalaisia Kotkassa asui 1 582 (2,9 %). Ulkomaan kansalaisten määrä on kasvanut nopeasti 1990- ja 2000-luvuilla, vielä vuonna 1990 se oli vain 0,3 % väestöstä. Nykyisen Kotkan alueen asukasluku oli suurimmillaan noin 62 000 1970-luvun puolivälissä hieman ennen suurta kuntaliitosta. 1970-luvun lopulta alkoi väestökato, jota kesti 1990-luvun lopulle. Muuttoliike suuntautui erityisesti pääkaupunkiseudulle. 2000-luvulla asukasluku on pysynyt suunnilleen ennallaan. 31. tammikuuta 2016
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
Vuoden 2011 lopussa Kotkan kaupungin 54 831 asukkaasta 52 884 asui Kotkan keskustaajamassa. Halla-Tiutisen muodostamassa taajamassa oli tuolloin 374 asukasta, haja-asutusalueilla 1 016 asukasta ja 557 asukkaan asuinpaikka oli tuntematon.
Kotkan kolme suurinta työnantajaa vuoden 2008 alussa olivat Kotkan kaupunki, Kymenlaakson sairaanhoitopiiri ja Steveco. Suurimmat elinkeinot vuonna 2004 olivat yhteiskunnalliset palvelut (31,7 %) ja teollisuus (21,9 %). Vuonna 2006 kaupungin kokonaismenot olivat hieman yli 370 miljoonaa euroa ja kunnallisverotuloja kertyi 141,3 milj. euroa tuloveroprosentin ollessa 18,75 %. Työttömyysaste on laskenut tasaisesti, vuonna 2004 työttömyysaste oli Kotkassa 14,7 %, vuonna 2005 se oli 14,4 % ja vuonna 2006 työttömyysaste oli 12,9 %. Vuosina 2010–2011 työttömyysluvut ovat kuitenkin jälleen kääntyneet nousuun ja työttömiä on väestöstä noin 15 %, mikä tekee Kotkasta Kaakkois-Suomen pahimmin työttömyydestä kärsivän kunnan.
Kotkan kaupungin suurimmat työnantajat tammikuussa 2010.
Työnantaja | Työntekijöitä |
---|---|
Kotkan kaupunki | 3 523 |
Carea | 940 |
Steveco | 888 |
Stora Enso | 562 |
Sulzer Pumps | 535 |
Osuuskauppa Ympyrä | 494 |
Ahlstrom | 326 |
Ekami | 296 |
Vaasan | 287 |
Andritz | 245 |
Kotkassa on toiminut kaksi paperitehdasta, yksi kartonkitehdas ja kaksi sellutehdasta.
Kotkasta on vuonna 1890 valmistunut rautatieyhteys Kouvolaan. Laivaliikenteen matkustajasatama on Kantasatamassa ja lisäksi Sapokanlahden laiturista lähtee yhteysaluksia saaristoon, muun muassa Pyhtään Kaunissaareen. Kymin lentokenttä on pienkonekenttä kaupungin pohjoisosissa.
Kaupunki sijaitsee valtatien 7, E18 varrella, jonka kautta etäisyys Helsinkiin on noin 130 kilometriä. Paikallisliikennettä Kotkassa hoitaa nykyisin vain Pohjolan Liikenne, joka osti ensin Karhulanpuoleisen linja-autoliikenteen Onni Vilkas Oy:ltä Onni Vilkkaan kuoltua ja sitten Mussalo-Karhuvuoren liikenneoikeudet marraskuussa 2007 Jyrkilä-liikenneyhtiöltä, joka jatkaa kuitenkin tilausmatka-liikenneyhtiönä. Palvelulinjoja sekä seutu- ja kaukoliikenteen vakiovuoroja Kotkassa ajavat lisäksi Savonlinja-Yhtiöt, Henkilöliikenne Heino Oy sekä Liikenne Vuorela.
Kotkan satama yhdistyi vuonna 2011 Haminan sataman kanssa Hamina-Kotkan satamaksi, joka on Suomen suurin yleissatama. Kotkan satama oli jo ennen yhdistymistään yleissatamista Suomen suurin vientisatama.
HaminaKotka Sataman osakeyhtiöön kuuluvat satamat Kotkan alueella:
Kotkassa on lisäksi muita kuin HaminaKotka Sataman osakeyhtiöön kuuluvia satamia:
Entisen Puistolan öljysataman alueella sijaitsee nykyisin Katariinan meripuisto.
Kotkassa sijaitsee Kymenlaakson ammattikorkeakoulun monia toimipisteitä, joissa voi opiskella teknistä-, kaupallista- ja terveydenhuoltoalaa. Peruskouluja on 22 ja lukioita kolme. Kaupungissa on yksi ruotsinkielinen koulu, Kotka Svenska Samskola, jossa toimii peruskoulun luokkien 1–9 lisäksi lukio.
|
|
Kymenlaaksossa toimivan sinfoniaorkesterin Kymi Sinfoniettan toinen pääkonserttitalo on Kotkan konserttitalo. Tunnettuja kotkalaisia kevyen ja rockmusiikin yhtyeitä ovat muun muassa Harmony Sisters, Sydänmaa ja Ypö-Viis. Musiikin perusopetuksesta on jo vuodesta 1946 lähtien vastannut Kotkan-seudun musiikkiopisto, joka toimii Kotkan lisäksi neljän lähikunnan alueella.
Kotkan kaupunginteatterin historia alkaa Kotkan Työväenteatterin perustamisesta vuonna 1908. Merkittäviä museoita ovat Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo, jotka siirtyivät heinäkuussa 2008 Kotkan Kantasatamassa sijaitsevaan Merikeskus Vellamoon.
Kotkansaarella sijaitsevat Merikeskus Vellamo Kantasatamassa ja sen laiturissa museojäänmurtaja Tarmo. Puistoista kuuluisin on Sapokan vesipuisto, joka on useasti palkittu viheralue. Sapokanlahden rannalla sijaitsee myös Maretarium, joka on vuonna 2002 valmistunut suomalaisten kalojen akvaariotalo. Puistoista uusin on Katariinan Meripuisto. Kotkan veistospromenadi on kokoelma nykykuvanveistäjien teoksia, joista pääosa sijaitsee Keskuskadun lehmusbulevardilla, mutta kokoelma on laajentunut myös ympäröiviin puistoihin ja katuihin. Veistospromenadille on hankittu uusia teoksia lähes vuosittain.
Kotkansaaren kirkkoja ovat Kotkan kirkko, vuonna 1898 valmistunut uusgoottilainen punatiilikirkko sekä Pyhän Nikolaoksen kirkko, joka on Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkko ja Kotkan vanhin kivirakennus. Haukkavuoren näkötorni on alun perin ollut vesitorni.
Kymin kirkko on vuonna 1850 valmistunut Kotkan alueen vanhin luterilainen kirkko. Uusklassista arkkitehtuuria edustava kirkko sijaitsee Helilän kaupunginosassa. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja luonnonsuojelualue sijaitsevat Kymijoen Langinkoskenhaaran suualueella. Kyminlinna ja Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluvat linnakkeet kuuluvat Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmään.
Teollisuushistoriaa ja siihen liittyvää arkkitehtuuria edustavat A. Ahlström Oy:n Karhulan Teollisuuspuisto Karhulassa, joka on Suomen valtakunnallisesti merkittävimpiä teollisuus- ja rakennushistoriallisia ympäristökokonaisuuksia sekä Sunilan sulfaattisellutehdas ja asuinalue Sunilassa (Alvar Aalto).
Kotkan merkittävimmät yleisurheilukentät ovat Karhulan keskuskenttä Karhulassa ja Puistolan urheilukenttä Kotkansaarella Katariinan kaupunginosassa. Kaupungissa on kaksi uimahallia, Uimala Katariina Kotkansaarella Katariinassa ja Karhulan uimahalli. Katariinan uimalaan kuuluu myös 50-metrinen maauimala, joka on auki kesäkuukausina. Arto Tolsa Areena on erityisesti jalkapallolle tarkoitettu stadion Kotkansaarella Uimala Katariinan vieressä.
Jääkiekkoa ja taitoluistelua varten on käytössä Ilona Areena Rauhalassa ja sen vieressä oleva harjoitushalli. Ruonalan urheiluhalli toimii harjoitushallina useille eri lajeille (muun muassa jalkapallo). Monille sisäurheilulajeille on käytössä Steveco-areena Karhuvuoressa (erityisesti koripallo). Aittakorvessa sijaisevat keilahalli sekä Liikuntakeskus Kotka, jossa voi harjoittaa muun muassa squashia ja sulkapalloa.
Mussalossa on 18-väyläinen golfkenttä ja Koivulassa pienempi 6-väyläinen par 3 kenttä. Kymin lentokenttä toimii aktiivisena purjelentokeskuksena ja sen lähistöllä on myös Kotkan moottoriurheilukeskus.
|
|
Kotkan kaupungilla on 10 ystävyyskaupunkia eri puolilta maailmaa. Lisäksi kaupungilla on yhteistyösopimuksia Pietarin ja Pohjois-Tallinnan kaupunginosan kanssa. Myös koulutusalalla on yhteistyösopimuksia Viipurin, Pietarin, ja Tallinnan oppilaitosten kanssa.
|