Kiinan kansalliskirjasto (kiin. 中國國家圖書館, Zhōngguó Guójiā Túshūguǎn; aiemmin myös nimellä Pekingin kirjasto, lyhenne englanninkielisen nimen mukaan NLC) on usealla paikkakunnalla Kiinassa toimiva maan kansalliskirjasto. Kiinan kansalliskirjaston päätoimipiste sijaitsee Pekingissä. Kirjaston edeltäjä oli Qing-dynastian aikana vuonna 1909 perustettu Pekingin keisarillinen kirjasto (kiin. 京师图书馆, Jīngshī Túshūguǎn) josta kehittyi kaupunginkirjasto. Kirjasto avasi ovensa yleisölle vuonna 1912. Vuonna 1931 kirjasto siirtyi nykyisin muinaisten kirjojen kirjastona toimivaan rakennukseen. Tästä muodostui 1930-luvulla Kiinan suurin kirjasto. Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen (1949) kirjastoa kutsuttiin pitkään Pekingin kirjastoksi.
Vuonna 2008 Kiinan kansalliskirjasto ilmoitti olevansa pinta-alaltaan – noin 250 000 neliömetriä – maailman kolmanneksi suurin kansalliskirjasto. Tuolloin vuonna 1987 valmistuneen Kiinan kansalliskirjaston eteläisen päärakennuksen (140 000 m2) pohjoispuolelle avattiin modernimpi pohjoinen rakennus (80 000 m2) avarine lukusaleineen. Kansalliskirjaston muinaisten kirjojen kirjasto käsittää omat tilansa (30 000 m2) Beihain puiston länsipuolella Xichengin kaupunkipiirissä. Ainutlaatuiseen muinaiseen aineistoon kuuluu muun muassa vanhimpia kiinankielisiä tekstejä oraakkelinluukirjoituksina. Kansalliskirjaston yhteydessä toimii Kiinan kansallinen digitaalinen kirjasto.
Nimikemäärältään (joulukuussa 2015 yhteensä 35,2 milj. nimikettä) Kiinan kansalliskirjasto on yksi maailman 20 suurimmasta kirjastosta.