Heran temppeli II, usein ”Poseidonin temppeli” (Neptunuksen temppeli), on antiikin aikainen Heralle omistettu kreikkalainen temppeli Poseidonian eli roomalaisittain Paestumin kaupungissa Suur-Kreikassa (Magna Graecia) nykyisessä Italiassa. Se rakennettiin kaupungin kreikkalaisella kaudella noin 460–440 eaa.
Heran temppeli oli yksi Poseidonian kolmesta suuresta temppelistä Athenen temppelin ja toisen, vanhemman Heran temppelin (usein ”Basilika”) ohella. Nykyisin sen poikkeuksellisen hyvin säilyneet rauniot ovat osa Paestumin arkeologista aluetta, joka on osa Unescon maailmanperintökohdetta nimeltä Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuisto, Paestumin ja Velian arkeologiset alueet sekä Certosa di Padula.
Heran pyhäkköalueen pohjoisempi temppeli on Poseidonian eli Paestumin temppeleistä suurin ja säilynyt niistä kaikkein parhaiten. Temppeli ajoitetaan klassisen kauden alkupuolelle noin vuosiin 460–440 eaa. Ajoitus perustuu muun muassa rakennuksen joihinkin yhtäläisyyksiin vuonna 457 eaa. valmistuneen Olympian Zeuksen temppelin kanssa. Toisten piirteiden perusteella sen on ehdotettu olleen Ateenan Parthenonia nuorempi, mutta tätä ei ole yleisesti hyväksytty. Temppelissä ei ole merkkejä siitä, että sitä olisi myöhemmin korjattu ainakaan laajemmassa määrin.
Temppeli tunnettiin aiemmin Poseidonin (Neptunuksen) temppelinä, ja tätä nimeä esiintyy käytössä yhä edelleen. Nimitys on saanut alkunsa oletettavasti 1700-luvulla Paestumin temppeleiden tultua tunnetuiksi, ja on peräisin siitä, että kaupungin suurimman temppelin oletettiin pitkään olleen omistettu sen nimikkojumalalle. Temppelin läheltä löydettyjen votiivilahjojen perusteella myös tämän temppelin on kuitenkin päätelty olleen omistettu Heralle. Sitä on ehdotettu kuitenkin myös Zeuksen temppeliksi sekä Apollonin temppeliksi.
Temppeli on paitsi Paestumin myös koko Italian parhaiten säilynyt kreikkalainen temppeli Akragaan niin kutsutun Concordian temppelin ohella, ja koko maailmassa parhaiten säilyneitä kreikkalaisia temppeleitä Ateenan Hefaistoksen temppelin ohella.
Heran temppeli II sijaitsee Poseidonian Heran pyhäkköalueella kaupungin alueen ja arkeologisen alueen eteläosassa. Se on pyhäkköalueen kahdesta Heran temppelistä pohjoisempi, ja sen eteläpuolella lähempänä kaupunginmuuria sijaitsee usein ”Basilikaksi” kutsuttu Heran temppeli I.
Heran temppeli II on rakennettu tavan mukaisesti itä-länsisuunnassa. Temppeli edustaa doorilaista tyyliä. Se on heksastyyli eli sen lyhyemmillä sivuilla on kuusi pylvästä, kun taas pidempien sivujen pylväiden määrä on 14. Pylväiden korkeus on noin 8,9 metriä ja halkaisija niiden alaosassa noin 2,1 metriä. Pylväät on sijoiteltu noin 4,5 metrin välein. Temppelin entablatuurin (arkkitraavi, friisi ja korniisi) korkeus on noin kolme metriä. Stylobaatin koko on noin 24,3 x 59,9 metriä.
Temppelissä oli etupuolella pronaos ja takapuolella opisthodomos, joiden kummankin etupuolella oli kaksi pylvästä (distylos in antis). Temppelin keskiosan naos eli cella oli jaettu päälaivaan ja kahteen sivulaivaan kahdella seitsemän pylvään rivillä. Näiden pylväiden päällä oli pienemmät kattoa tukeneet pylväät. Naoksen koko on noin 13,5 x 45,3 metriä. Naoksen oven oikealta puolelta johti portaikko katolle, kun taas vasemmalla puolella oli pieni huone.
Temppelissä ei ollut veistoskoristelua sen enempää päätykolmioissa kuin metoopeissakaan. Monet arkkitehtuurin piirteet, kuten pidemmän sivun pylväiden määrä (14 tyypillisen 13 sijasta) sekä mittasuhteet, ovat arkaaisia. Arkaaista vaikutelmaa keventää se, että temppelin mittasuhteissa on tehty optisia korjauksia visuaalisen vaikutelman parantamiseksi. Temppelin stylobaattia on käyristetty keskeltä ylöspäin, myös korniisit ovat hieman käyristettyjä, pylväät nojaavat hieman sisäänpäin, kulmapylväät ovat pyöreän sijasta elliptisiä ja lyhyiden sivujen pylväät ovat pitkien sivujen pylväitä leveämpiä. Optiset korjaukset osoittavat, että arkkitehti tunsi mannerkreikkalaista temppeliarkkitehtuuria, sillä samoja korjauksia esiintyy muun muassa Parthenonissa. Optisten korjausten lisäksi visuaalista vaikutelmaa on pyritty parantamaan myös sillä, että kulmapylväiden ja niiden vieressä olevien pylväiden väli on muita pylväänvälejä pienempi, jotta friisin kulmien triglyfit on saatu osumaan pylvään keskilinjan kohdalle.
Temppelin peristyyli eli uloin pylväikkö on säilynyt nykyaikaan kokonaisuudessaan, ja myös arkkitraavi ja ylemmät osat ovat säilyneet hyvin. Lähinnä temppelin katto, jonka rakenteet ovat olleet puiset, sekä sisäseinät, jotka on käytetty rakennusmateriaalina keskiajalla, puuttuvat.
Temppelin itäpuolella sijainnut alkuperäinen alttari oli samoin 400-luvulta eaa. Se oli korvattu roomalaisella kaudella pienemmällä alttarilla, joka sijaitsi lähempänä temppeliä. Temppelin koilliskulman lähellä sijaitsi pieni distylos in antis -temppeli, jolla oli oma alttari. Ne on kummatkin ajoitettu 400-luvun eaa. lopulle tai 300-luvun eaa. alkuun. Alueelta on löydetty myös kuusi muuta pienempää temppeliä, joiden kaikkien oletetaan olleen omistettu Heralle.
Temppelin ympäristöstä on löydetty suuri määrä Heralle omistettuja terrakotasta tehtyjä votiivilahjaksi tarkoitettuja pienoispatsaita.
