Helsingin Velodromi eli pyöräilystadion rakennettiin vuosina 1938–1940 Helsingin Käpylään vuoden 1940 olympialaisia varten, mutta vasta vuonna 1952 Velodromilla ajettiin kilpaa olympiamitaleista. Betonirakenteisen Velodromin suunnitteli Hilding Ekelund, ja se on suojeltu tyypillisenä funktionalistisen arkkitehtuurin edustajana. Viralliset harjoitukset radalla alkoivat 16.6.1940, mutta rata vihittiin käyttöön 22.5.1941 kansainvälisillä ratapyöräilykilpailuilla.
Velodromin katsomoissa on tilaa 7000 henkilölle, joista 4000 mahtuu istumaan ja 2000 katettuun pääkatsomoon. Pyöräilyradan sisäpuolella on tekonurmi, jolla pelataan maahockeytä sekä amerikkalaista jalkapalloa; nämä joutuivat siirtymään Töölön pallokentältä, kun Finnair Stadiumia alettiin rakentaa.
Aikaisemmin Velodromilla oli nurmikenttä, jota kotikenttänään käyttivät mm. Ponnistus (Veikkausliigassa 1995) sekä Atlantis FC.
Velodromin pyöräilyradan pituus on 400 metriä ja kaarteen kallistus on suurimmillaan 37.5 astetta ja etusuoran 16 astetta. Radan pituus ja turvarakenteiden puute estävät kansainvälisten kilpailujen järjestämisen Helsingin Velodromilla.
Helsingin kaupunki peruskorjasi Velodromin vuosina 1997-2000. Sen pyöräilyrata korjattiin ja kentälle asennettiin tekonurmipinnoite. Peruskorjauksen kokonaiskustannukset olivat 3,4 miljoonaa euroa.