Haapsalun piispanlinna (viroksi Haapsalu piiskopilinnus) on Haapsalussa sijaitseva linna, johon kuuluu Haapsalun tuomiokirkko. Linna on perustettu 1200-luvulla Saarenmaan-Läänemaan hiippakunnan hallintokeskukseksi. Legendan mukaan elokuussa täyden kuun aikaan kappelin sisäseinälle ilmestyy valkoisen leidin kuva.
Albert von Buxhövden perusti Riian arkkihiippakunnan piispana toimiessaan vuonna 1228 uuden hiippakunnan, johon tulivat kuulumaan Läänemaa, Saarenmaa ja Hiidenmaa. Uuden Saarenmaan-Läänemaan hiippakunnan ensimmäinen hallintokeskus oli Lihulan linna, jonne rakennettiin kivinen linnake kalparitariston avulla. Välttääkseen konflikteja vaikutusvaltaisen ritarikunnan kanssa piispa siirsi hiippakunnan hallintokeskuksen Peronaan, jossa sen polttivat liettualaiset kymmenen vuotta myöhemmin. Hiippakunnan uudeksi keskukseksi valittiin Haapsalu, jonne alettiin rakentaa piispan linnaketta ja tuomiokirkkoa. Linnan rakentaminen jatkui kolme vuosisataa.
Linnan rakentaminen, laajentaminen ja uudelleen rakentaminen jatkuivat useita vuosisatoja. Arkkitehtuuri muuttui aseiden kehityksen myötä. Linnoitus saavutti lopullisen suuruutensa piispa Johannes IV Kievelin aikana vuosina 1515–1527. Tuolloin sen pinta-ala oli yli 30 000 neliömetriä, seinien paksuus vaihteli 1,2–1,8 metrin välillä ja suurin korkeus oli yli 10 metriä. Linnan länsisivulla on 29 metriä korkea vartiotorni 1200-luvulta. Sitä on käytetty myöhemmin kellotornina. Linnan muureja korotettiin myöhemmin 15 metriin asti.
Linna vaurioitui pahoin Liivinmaan sodan aikana vuosina 1558–1582. Pienen linnan muurit ja ulompi linnoite jäivät ositain tuhoutuneiksi. 1600-luvulla Viroa tuolloin hallinneet ruotsalaiset eivät enää käyttäneet linnaa puolustusrakennuksena. Suuren Pohjan sodan aikana vuonna 1710 Venäjä valloitti Viron ja Pietari Suuren käskystä linnan muurit tuhottiin osittain. Tästä lähtien linna on ollut käytännössä raunioina.
