Esplanadin puisto (puhekielessä usein lyhyesti Espa, Шаблон:K-sv) on kapea viheralue Helsingin ydinkeskustassa, Etelä- ja Pohjoisesplanadi-nimisten katujen välissä. Puisto ulottuu Erottajalta Kauppatorin länsipäähän, mutta Pohjoisesplanadi-katu jatkuu vielä Kauppatorin reunaa pitkin ja presidentinlinnan ohi Katajanokan kanavalle saakka.
Puisto esiintyy ensimmäisen kerran asemakaavassa vuonna 1812. Puisto on suosittu kävelypaikka. Usein puistossa on myös katusoittoesityksiä.
Pohjois-eteläsuuntaiset kadut katkovat Esplanadin puiston kolmeen osaan, joille on annettu omat nimet. Mannerheimintien ja Korkeavuorenkadun välinen osa on Teatteriesplanadi, joka on saanut nimensä puiston päässä sijaitsevasta Ruotsalaisesta Teatterista. Teatteriesplanadilla on kaksi patsasta. Gunnar Finnen veistos Satu ja totuus (1932) on pystytetty Zachris Topeliuksen muistoksi, ja siinä satu ja totuus on kuvattu alastomina tyttölapsina. Toinen veistos on Lauri Leppäsen veistämä Eino Leinon patsas (1953), jossa runoilija seisoo viittaan pukeutuneena.
Topeliuksen muistopatsaan paljastaminen aiheutti aikanaan suuren kohun, ja siitä närkästynyt kansanliike pystytti Topeliukselle näköispatsaan Etelä-Helsingin Koulupuistikkoon. Arvo Turtiainen kirjoitti puiston patsaista runon, jossa surkutteli, että Leino on sijoitettu puolimatkaan kahden ravintolan välille ja vielä selin Topeliuksen tyttöihin.
Korkeavuorenkadun ja Fabianinkadun välinen osuus on Runebergin esplanadi. Keskellä puistoa on Johan Ludvig Runebergin patsas, yksi Helsingin vanhimmista ja kuuluisimmista muistomerkeistä, jonka on veistänyt Runebergin poika Walter Runeberg 1885. Patsaan jalustan juuressa on karhuntaljaan pukeutunut Suomi-neito joka kannattelee kivitauluun hakattuja Maamme-laulun sanoja. Runebergin patsaassa ei ole lainkaan Runebergin nimeä, ainoastaan teksti ”SUOMEN KANSA MAAMME LAULAJALLE – AF FINLANDS FOLK”. Patsaan päässä on naula, jonka tarkoitus on estää lokkeja istumasta patsaan päälaella. Patsaan ympärillä leviävät huomattavat kukkaistutukset, jotka vaihdetaan muutaman kerran kesässä.
Puiston itäisin osa Fabianinkadulta Unioninkadulle on Kappeliesplanadi. Se on saanut nimensä ravintola Kappelista, joka on sijainnut puistossa vuodesta 1867. Kappelia vastapäätä on esiintymislava ja sen kahta puolta kaksi vesiallasta, joita koristavat Viktor Janssonin suihkulähdeveistokset Kalapojat ja Aallottaria (1942).
Sana esplanadi tarkoittaa puistokatua, jossa puisto sijaitsee ajoratojen keskellä. Muita esplanadityyppisiä puistokatuja Helsingissä ovat mm. Munkkiniemen puistotie, Mechelininkatu sekä Etu- ja Taka-Töölöä erottava Hesperian esplanadi.