Ebla oli muinainen kauppakaupunki ja valtio nykyisessä Syyriassa Lähi-idässä noin 3500–1600 eaa. Eblan valtio kattoi mahtavimmillaan n. 2400 eaa. osia Turkista, Iranista ja Syyriasta. Ebla hankki monien tuon ajan seemiläisten kaupunkien tapaan elantonsa kaupalla ja kasvoi kaupankäynnin ansiosta suureksi. Sen sijainti kauppateiden solmukohdassa ja Libanoninsetrimetsien lähellä sekä Anatolian ja Mesopotamian välillä teki maasta vauraan. Ebla-nimen merkitys on "Valkoinen kivi", joka viittaa kaupungin linnavuoren pohjakallioon. Italialaisten arkeologien tekemä Eblan löytö ja kaivaminen 1960-luvulta alkaen oli merkittävä löytö alallaan. Eblalaiset puhuivat seemiläistä kieltä ebliittiä.
Alueen pääkaupunki Ebla, nykyinen Tall Mardikh tai Tell Mardikh (arabiaksi عبيل، إيبلا), sijaitsi Alepposta lounaaseen, Orontes-joen varrella. Eblan sijainti on 35°47'55.49" pohjoista leveyttä, 36°47'54.91" itäistä pituutta.
Jotkut tutkijat ovat väittäneet Eblan asukkaiden olevan mahdollisesti juutalaisten esi-isiä, kyse saattaa olla juutalaisten ja eblalaisten osin yhteisestä kulttuuriperinteestä. Lähi-idässä yleinen pohjakulttuuri vaikutti sekä heprealaisiin että eblalaisiin, ja näin ollen suoraa yhteyttä on mahdoton todistaa aukottomasti.'
Tell Mardikh on alaltaan 50 hehtaaria, ylhäältä katsoen 700–800 metrin läpimittainen soikiomainen kumpu, jonka keskellä on pyöreä, n. 170 m:n läpimittainen akropolis (linnavuori, yläkaupunki). Tell Mardikhin alakaupungin ala on 45 ha. Kaivaukset Eblassa alkoivat italialaisen arkeologi Paolo Matthiaen johdolla. 1968 löytyi Eblan kuninkaan Ibbit-Limin patsas. 1970-luvulla löytyi kuuluisa savitauluarkisto.
Joko Akkadin Sargon tai Naram-Sin hävitti kaupungin luultavasti 2240 eaa. Ebla on tunnettu kuninkaallisen arkiston palosta, missä kovettuneet savitaulut ja savitaulun palaset säilyivät erittäin hyvin. Tutkijat Pettinato ja Matthiae löysivät savitauluarkiston 1975. Eblan kuninkaallisen palatsin tulipalossa paloi kivikoviksi n. 17 000 savitaulua ja sirpaletta. Koottua on saatu vasta 2500 taulua. Noin 2000 kokonaista taulua kertovat historiasta, hallitusmuodosta, politiikasta, uskonnosta ja tieteestä. Eblan arkistoista on löydetty muun muassa sumerilais-eblalaisia sanakirjoja ja sumerin kielen sanaluetteloita sekä ensyklopedioita, Lähi-idän maantieteellinen sanakirja eli luettelo 289 kaupungista.
Suurimmillaan Eblan kaupungissa oli noin 15 000–30 000 asukasta. Koko Eblan valtiossa asui noin 300 000 ihmistä. Maa tuotti käsityötuotteita teollisesti. Kankaat olivat päätuote niin kuin Mesopotamiassa yleensä, mutta kaupunki myi myös elintarvikkeita, metalleja ja puutuotteita. Libanonin setripuu lienee ollut Eblan päätuote sen ollessa voimakkaimmillaan n. 2400–2240 eaa. Eblalaiset antoivat lahjoja muun muassa faarao Pepi I:lle. Kauppaa käytiin hopealla ja kullalla sekä vaihtokauppana. Vaatteita tuottivat naistyöntekijät kutomoissa ja kehräämöissä palkkaa vastaan. Eblan kauppareitit ulottuivat Siinaille, Kyprokselle, Turkkiin ja Persianlahdelle sekä Pohjois-Iraniin. Eblan kuninkaat valittiin mahdollisesti aluksi vaaleilla seitsemän vuoden välein. Myös neuvosto tai senaatti valittiin samaan aikaan vaaleilla. Yleensä Ebla ei sotinut; sota Maria vastaan oli poikkeus. Eblan armeija koostui pohjoisiranilaisista Hamazin palkkasotureista, joilla oli vaikutusvaltaa maassa.
Ebla mainitaan melko harvoin Kaksoisvirtainmaan lähteissä; muun muassa Akkadin savitaulut ja Egyptin faarao Thuthmosis III:n annaalit mainitsevat Eblan. Alussa 2900–2350 eaa. Ebla kasvoi nopeasti kontrolloiden lopulta alueen puutavaran, kuparin ja hopean kauppaa. Voimakkaimmillaan Ebla oli vuosina 2400–2240 eaa. Samaan aikaan kukoistivat muun muassa Kišin dynastia ja Hamazi, joka sijaitsi Iranissa. Noin 2450 eaa. Eblaa hallitsi kuningas nimeltä Igriš-Halam. Tunnetuin Eblan kuninkaista on Ebrium tai Ibrium, joka sopi Assyrian kuninkaan Tudian kanssa, että Ebla valvoo suurta osaa kauppateistä. Ebriumin poika Ibbi-Sipiš julistautui itsevaltiaaksi. Hän oli kuninkaana, kun akkadilaiset hyökkäsivät maahan ja Ebla ryöstettiin ja poltettiin.
2250–1900 eaa. Eblan asutus oli pienempi ja kaupunki köyhempi, ja läheinen Ushun kaupunki hallitsi aluetta. Eblaan hyökättiin noin 2000 eaa., jolloin koko kaupungin väestö vaihtui akkadilaiseksi. Tuolloin Ebla saattoi joutua Marin haltuun, ja kuningas Ibbit-Lim olisi ollut Marin vasalli. Tämä seikka ja monet muut Eblan historiaa koskevat asiat ovat vahvasti kiistanalaisia. ' Toisen kerran Ebla oli voimissaan 1850-1800 eaa. välillä, jolloin nousivat myös Yamkhad (Aleppo), Alalakh ja Qatna. Lähi-idässä elettiin liittokuntien aikaa ja odoteltiin Hammurabin valtakautta. Tällöin rakennettiin palatsi ja temppeli, ja kaupunki linnoitettiin vahvoin muurein. Tämäkin viittaa osaltaan taisteluihin. Ebla muuttui Aleppon vasalliksi n. 1800–1620 eaa., kunnes heettiläiskuningas Muršili I tai Hattušili I tuhosi kaupungin 1650–1600 eaa. Eblassa oli jonkinlaista asutusta vielä 720–535 eaa. aramealaisaikana ja persialaisaikana 535–200 eaa. Pieni kylä oli kuitenkin vain varjo entisistä suuruudenajoista.
Syyriassa oli Amuq-keramiikkaa vuodesta 6000 eaa. (Amuq A). Uruk-kautta vastasi Amuq G.
Pidempi, lista vaihtoehtoisine ajoituksineen
Uskonnon merkitys Eblan taloudessa ja politiikassa ei ollut tärkeällä sijalla. Uskonto on saattanut olla kehittymässä kohti yhden jumalan kohottamista muiden yläpuolelle. Monia entuudestaan tuttuja seemiläisiä jumalia tunnetaan Eblan arkistosta: Dagan, Baal, Ishtar, Resheph, Kaniš, Hadad). Joitain muitakin, kuten Kura ja Nidakul tunnetaan. Eblalaisten jumaluuksissa oli mukana lisäksi muutama sumerilainen jumala (Enki, Ninki) ja hurrilaisia jumalia (Aštapi, Hapat, Išara) eli varsin tyypillinen tuon ajan seemiläinen pantheon. On kiistelty ankarasti siitä, olisivatko eblalaiset olleet heprealaisten esi-isiä.' Joidenkin mukaan Eblan uskonto olisi ollut juutalaisuuden edeltäjä.
Eblan löytäjistä Giovanni Pettinato julkisti 1970-luvulla, että eblalaiset olisivat juutalaisten esi-isiä. Ajatus herätti närää silloin voimakkaasti kuohuvassa Lähi-idässä. Syyrialaiset pitivät Pettinaton esittämää ajatusta sionismin värittämänä, eivätkä israelilaiset arkeologitkaan kannattaneet ajatusta. Myöhemmin Pettinato on lieventänyt kantojaan. Eblan ja Raamatun yhteyksissä lienee kyse Lähi-idän seemiläislle kansoille ominaisesta yleisestä kulttuuriperinteestä. Ebla vaikutti Kanaanin maankin alueella, mutta huomattavan kauan ennen Vanhan testamentin aikoja. On sen takia vaikeaa vetää suoria yhteyksiä Eblan uskonnon ja Raamatun välille.
Joidenkuiden mielestä ebliitti on kielellisesti itäseemiläisten akkadin ja amorilaisten kielen sukua, toisten mielestä lähellä luoteisseemiläisiä heprean ja kanaanilaista ugaritin kieltä. Eblalaisista savitauluista on löydetty muista savitauluista löytämättömiä Raamatusta tuttuja yleisiä muinaisseemiläisiä nimiä ovat a-da-mu eli Aatami, h’à-wa eli Eeva, Jabal, Abarama/Abraham, Eber, Bilhah, Ishma-el, Isûra-el, Esau, Mika-el, Mikaya, Saul, Daavid, Joona ja niin edelleen. Jopa Paolo Matthiae,? jonka mielestä Eblalla ja Raamatulla ei ole yhteyttä, Eber voisi vastata suurkuningas Ebriumia. Toisaalta kyse voi olla Lähi-Idässä yleisestä nimestä, joka oli suunnilleen sama sekä Ebriumilla että Eberillä.
Samoin Eblan savitauluista tunnetaan monia Lähi-Idän paikannimiä, muun muassa Ashtaroth, Siinai, Jerusalem (Ye-ru-sa-lu-um), Hazor, Laakish, Gezer, Dor, Megiddo, Joppa, Sodoma, Gomorra, Soar ja niin edelleen. Eblan pikkukaupungin Urin mainitaan olleen Haranin lähellä, ei eteläisessä Kaksoisvirtainmaassa Kaldeassa, niin kuin Raamatussa sanotaan. Tällöin Aabrahamin alkuperä olisi Pohjois-Kaksoisvirtainmaassa Syyrian seuduilla.
Tutkija Pettinato on väittänyt,? että jotkut uskonnolliset nimet ovat vaihtaneet viimeistä tavuaan tavusta el:stä tavuun ja, esim. Mikael Mikajaksi. Tämähän kytkisi Raamatun jumalan Eblan jumaluuksiin, sillä Raamatussa Jumalasta käytetään nimeä El (herra') ja Jahve. Toisen tutkijan Botteron mielestä akkadilainen jumaluus ea olisi Sargonin vallan aikoihin käännetty ebliitiksi muotoon jh, joka on lähellä Jahven hepreankielistä kirjoitusasua jhwh. Joidenkin muiden tutkijoiden mielestä ea:ta vastaava merkki kirjoitetaan ebliitiksi ia.
Eblan kielen kääntäminen on erittäin vaikeaa, ja jollakin merkillä voi olla kymmenen tulkintaa. Niinpä tämä johtaa helposti vääriin tulkintoihin, joissa Raamattua kytketään liioitellusti Eblan uskontoon. Tarkkojen tulkintojen saaminen Eblan savitauluista kestää 1–2 sukupolvea. Eblalaisista teksteistä löytyy myös vedenpaisumuskertomus ja tuomareita vastaavia heimojohtajia.
On myös löydetty kolme versiota eblalaisten luomiskertomuksesta, joka kuuluu näin:
» Taivaan ja maan herralle:
maata ei ollut, sinä loit sen
päivänvaloa ei ollut, sinä loit sen
aamunvaloa et ollut vielä tehnyt.»
