Colosseum (Шаблон:K-it, Шаблон:K-la, 'Flaviusten amfiteatteri') oli antiikin Rooman suurin amfiteatteri, jonne mahtui 40 000 katsojaa. Colosseumin rakentamisen aloitti keisari Vespasianus ja se valmistui vuonna 80 Tituksen hallituskaudella. Nimitys Colosseum otettiin käyttöön vasta keskiajalla. Nimi tulee joko rakennuksen suuresta koosta tai sen lähistöllä aikoinaan sijainneesta keisari Neron kolossaalisesta patsaasta.
sanoin ikuisen kaupungin vertauskuva.]]
Vaikka Colosseum on nykyään pahasti vaurioitunut maanjäristyksien ja kivenryövääjien takia, on se ikuisen kaupungin symboli ja parhaimpia esimerkkejä roomalaisesta arkkitehtuurista. Colosseum on modernin Rooman suosituimpia nähtävyyksiä ja se on pyhä paikka katoliselle kirkolle. Paavi johtaa Ristin tien soihtukulkuetta Colosseumille jokaisena pitkäperjantaina.
Colosseum sijaitsee aivan Rooman keskustassa Via dei Fori Imperialin varrella lähellä keisariforumeita.
Rakentaminen
Keisari Vespasianus aloitti Colosseumin rakentamisen vuonna 72. Se sijoitettiin keisari Neron yksityispalatsin, Domus Aurean, puutarhassa sijainneen tekojärven paikalle.
Vespanius ja hänen seuraajansa muuttivat alueen ulkomuotoa laajalti. Vaikka Neron patsas, Colossus, säästettiin, suurin osa muusta Domus aureasta revittiin alas. Neron tekojärvi täytettiin ja otettiin uuden amfiteatterin käyttöön. Entisen Domus Aurean alueelle rakennettiin lisäksi gladiaattorikouluja ja muita amfiteatterin toimintaa tukevia rakennuksia. Rakennustyömaalta löytyneen kaiverruksen mukaan "keisari Vespasianus käski tämän uuden amfiteatterin valmistettavan hänen kenraalinsa ryöstösaaliilla". Tämän on ajateltu viittaavan roomalaisten keräämiin valtaviin sotasaaliisiin ensimmäisen juutalaissodan loputtua vuonna 73. Colosseumin voidaan siis tulkita olleen monumentaalinen muistomerkki suurelle voitolle. Vespaniuksen päätös muuttaa keisari Neron käyttöönsä ottamat alueet julkisiksi voidaan myös nähdä populistisena eleenä kansaa kohtaan. Monista muista, kaupungin reunoille rakennetuista amfiteattereista poiketen Colosseum rakennettiin kirjaimellisesti ja symbolisesti Rooman sydämeen.
Colosseum oli valmistunut jo kolmanteen kerrokseen asti, kun Vespasianus kuoli vuonna 79. Amfiteatterin ylimmät osat valmistuivat seuraavana vuonna ja Vespasianuksen poika, keisari Titus vihki amfiteatterin käyttöön. Dio Cassius kertoi, että vihkijuhlien aikana surmattiin 11 000 eläintä ja että ne kestivät sata päivää. Amfiteatteria laajennettiin Vespaniuksen nuoremman pojan Domitianuksen astuttua valtaan. Hän rakensi amfiteatterin areenan alle hypogeumin, tunnelikompleksin, jossa orjat ja eläimet majoittuivat. Hän lisäksi rakennutti parven amfiteatterin yläosaan lisätäkseen katsojille istumatilaa.
Myöhäisantiikki
Vuonna 217 Colosseum vaurioitui tulipalossa, jonka oli Dio Cassiuksen mukaan aiheuttanut salama, joka tuhosi amfiteatterin ylimmät puiset osat. Amfiteatteria ei kunnostettu ennen kuin vasta vuonna 240 ja sitä kunnostettiin uudestaan 250 tai 252 sekä uudestaan vuonna 320. Kaiverrukset kertovat, että useita osia Colosseumista korjattiin keisareiden Theodosius II ja Valentinianus III hallintovuosien 425–450 välillä. Korjaukset johtuivat luultavasti vuoden 443 suuresta maanjäristyksestä. Uusia korjauksia tapahtui vuosien 484 ja 508 aikana. Areenaa käytettiin kilpailuihin vielä 400-luvulla. Viimeisimmät maininnat gladiaattoriotteluista ovat vuodelta 435. Eläinten metsästysnäytökset jatkuivat ainakin vuoteen 525 asti.
Keskiaika
Keskiajalla Colosseumin käyttö näki radikaaleja muutoksia. 500-luvun loppuun mennessä pieni kirkko oli rakennettu amfiteatterin sisälle. Areena muutettiin hautausmaaksi. Lukuisat holvit ja syvennökset katsomoiden alla muutettiin asunnoiksi ja työpajoiksi ja niitä käytettiin historiallisten lähteiden mukaan vielä 1100-luvulla. 1200-luvulla Frangipanien suku teki Colosseumista linnoituksen.
Colosseum vaurioitui pahasti vuonna 1349, kun amfiteatterin eteläosan ulkoseinämä romahti maanjäristyksessä. Suuri osa romahtaneen osan kivistä käytettiin Rooman muiden rakennuksien, palatsien ja kirkkojen rakentamiseen. Tämän jälkeen kristilliset sääntökunnat asuttivat Colosseumin pohjoisen kolmanneksen ja pysyivät siellä aina 1800-luvulle asti. Amfiteatterin sisäosista ryövättiin laajalti kiveä käytettäväksi muihin rakennuksiin. Areenan marmoria poltettiin kalkiksi. Pronssiset kiinnikkeet, jotka pitivät kiviä yhdessä, hakattiin irti. Kiinnikkeiden irrotuksesta syntyneitä koloja on nähtävillä runsaasti eripuolilla amfiteatteria.
Uusi aika
1700- ja 1800-lukujen aikana paavi etsi uusia keinoja hyödyntää käyttämättömiä Colosseumin raunioita. Paavi Sixtus V suunnitteli raunioiden muuttamista suureksi villatehtaaksi. Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui Sixtus V:n kuoltua. Vuonna 1671 kardinaali Altieri käytti Colosseumia härkätaisteluihin, mutta ne lopetettiin julkisen vastustuksen takia. 1740-luvulla Colosseumin pieni kirkko kunnostettiin ja vuonna 1749 paavi Benedictus XIV antoi Colosseumille virallisen aseman Rooman pääsiäisjuhlallisuuksissa. Samalla paavi kielsi raunioiden käyttämisen kivilouhoksena. 1800-luvulla kirkkovaltio aloitti laajemmat restaurointityöt Colosseumissa.
Arkkitehtonisesti Colosseum on sekoitus antiikin Kreikkaa ja Roomaa ja siinä yhdistyvät kreikkalaiset kapiteelit ja roomalaisten etruskeilta omaksuma kaariholvaus.
Perinteisten gladiaattoriotteluiden lisäksi Colosseumilla järjestettiin muitakin tapahtumia, kuten meritaisteluita (areena pystyttiin täyttämään vedellä)), eläinten metsästyksiä, ristiinnaulitsemisia, vanhojen taistelujen toisintoja ja draamoja, jotka pohjautuivat klassiseen mytologiaan. Viimeiset merkinnät Colosseumissa pidetyistä kisoista ovat 500-luvulta. Myöhemmin sitä on käytetty kristillisten sääntökuntien asuinpaikkana, linnoituksena, kivilouhoksena ja kristillisenä pyhäkkönä.