Brysselin kaupungintalo (ransk. Hôtel de ville, holl. Stadhuis) sijaitsee Belgian pääkaupungin Brysselin keskustassa, Suurtorin (Grand Place, Grote Markt) laidalla. Tämä brabantilaista goottilaista tyyliä edustava kaupungintalo on Belgian tärkeimpiä nähtävyyksiä.
Kaupungintalo kuvastaa keskiajan lopulla tapahtunutta Brysselin aseman ja merkityksen kasvua erityisesti Brabantin herttuoiden hallinto- ja pääkaupunkina. Rakennus on pinta-alaltaan epäsäännöllisen suorakulmion muotoinen. Sen vanhin osa on sen etupuolen (kun seisotaan katse vasten julkisivua) vasen siipi, joka on rakennettu Jacop van Thienen johdolla suoritetuissa rakennustöissä vuoden 1402 ja 1420 välisenä aikana. Grand Palcen lisäksi julkisivua on Rue Charles Buls -kadullakin. Vanhimman osan ja uusimman osan väliin sijoittuu kellotorni, jota on kuvattu keveyden ja eleganssin mestarityöksi. Torni on 96 metriä kokea, ja se edustaa alueelle tyypillistä brabantilaista gotiikkaa. Se rakennettiin arkkitehti Jan van Ruysbroekin suunnitelmien pohjalta Burgundin herttuan Filip Hyvän aikana.
Vuonna 1455 kellotorni korvasi aikaisemman pienen kellotornin. Samalla kertaa tornin kanssa rakennettiin myös talon pienempi oikeanpuoleinen siipirakennus. Tornin rakentamisen taustalla oli Brysselin ja lähellä sijaitsevan Leuvenin kaupungin keskinäinen kilpailu. Kyseessä oli kilpa herttuakunnan pääkaupungin asemasta. ja Leuven rakensi samaan aikaan kaupungintalon, jota yleisesti pidetään alueen kauneimpana.
De Villeroy pommitti ranskalaisine sotajoukkoineen vuonna 1685 tykein kaupunkia ja kaupungintaloa, joka tuhoutui pahasti. Ainoastaan kellotorni ja ulkoseinät säästyivät. Hyvin pian kaupunkilaiset pääsivät kuitenkin aloittamaan tehokkaasti jälleenrakennustyön.
Arkkitehti Corneille Vawn Nerven sai tehtäväkseen vuonna 1712 laajentaa kaupungintaloa, ja siitä tuli suljetun sisäpihan käsittävä koko korttelin laajuinen rakennus. Uusissa tiloissa kokoontui Brabantin herttuakunnan parlamentti 1700-luvun lopulle, ja siellä toimi myös sen hallinto. Rakennusvaihe edustaa tyylillisesti klassista barokkia. 1830-luvun alkupuolella Belgian vallankumouksen aikana rakennuksessa toimi väliaikainen hallitus.
1800-luvulla suoritettiin koko rakennuksen perusteellinen korjaus, joka alkoi julkisivusta, ja samalla uusittiin myös sisätilojen goottilaisia osia. Perusteellisen korjauksen sunnittelija oli Victor Jamar, joka toimi opettajansa ranskalaisen arkkitehdin Viollet le Ducin innoittamana. Tehtävän hän sai kaupungilta vuonna 1868
Nykyisin suurin osa Brysselin kaupungin hallintoa toimii muualla, mutta kaupungin keskushallinto kaupunginjohtajineen ja apulaiskaupunginjohtajineen sijaitsee vielä rakennuksessa.
Rakennus noudattelee ulkoisesti brabantilaista goottilaista tyyliä, joka on useiden alueen keskiajan lopulla rakennettujen rakennusten perustyyli. Rakennuksen 96 metriä korkean tornin huipulle pystytettiin rakennustöiden päätteeksi vuonna 1455 kullatusta kuparista rakennettu pyhän Mikaelin patsas, jossa tämä polkee jalkoihinsa lohikäärmeen. Patsas on korkeudeltaan viisi metriä, ja pyhä Mikael on Brysselin kaupungin suojeluspyhimys. Patsas korvattiin 541 vuoden palvelun jälkeen uudella kopiolla kesäkuussa 1996.
Peruskorjauksen yhteydessä rakennuksen ulkoasuun lisättiin kaikkiaan 203 kuvapatsasta, jotka esittävät Brabantin aluetta hallinneita herttuoita ja herttuattaria aina vuodesta 580 vuoteen 1564 saakka.
Myös 1990-luvun loppupuolella tehtiin peruskorjaustöitä, jotka kohdistuivat varsinkin kellotorniin. Tällöin myös rakennuksen julkisivut ja koko rakennus puhdistettiin ja entistettiin sieltä, missä siihen oli tarvetta.
1800-luvun lopun peruskorjausten yhteydessä huomio keskitettiin suurelta osalta ensimmäisen kerroksen tiloihin ja etenkin sen goottilaiseen osaan.
Kaupungintalossa on myös mahdollista vierailla, sillä se on yleisölle avoinna, joskin siellä on opastettuja kierroksia vain ranskaksi, hollanniksi ja saksaksi. Lisäksi rakennuksessa toimii turisteja varten infopiste.
