Babylon eli Baabel oli suuri ja merkittävä kaupunki Mesopotamiassa. Se sijaitsi Eufratin varrella nykyisen Al Hillahin kaupungin paikalla Irakissa, noin 94 kilometriä Bagdadista lounaaseen.
Babylon perustettiin mahdollisesti 2300-luvulla eaa. Kuningas Hammurabi teki Babylonista pääkaupunkinsa 1700-luvulla eaa. Hänen jälkeensä myös Nebukadressar piti pääkaupunkiaan Babylonissa ja rakensi sen uudelleen aikansa suurimmaksi kaupungiksi.
Babylon oli Mesopotamian kaupan, hallinnon, kirjallisuuden ja uskonnon keskus. Kaupungin pääjumala Marduk oli koko Mesopotamian pääjumala. Babylonissa sijaitsi Mardukin temppeli ja zikkurat, joka tunnettiin nimellä Etemenanki. Babylon tunnetaan myös suurista kaupunginmuureistaan ja rakennuksistaan sekä riippuvista puutarhoistaan. Kaupunki alkoi autioitua 200-luvulla eaa. ja se hylättiin lopullisesti 600-luvulla.
Babylonin rauniokaupunki valittiin Unescon maailmanperintölistalle 2019.
|
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty
parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian . Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat . Lisää tietoa saattaa olla . Tarkennus: paikkansapitämätöntä tietoa, ks. englanninkielinen versio |
Kaupungin nimen uskotaan tulevan akkadiankielisistä sanoista bav-il tai bav-ilim, joka tarkoitti "Jumalan/Jumalien portti". Muoto Babylon tulee kreikan kielen kautta. Akkadian bāb-ilû on käännös sumerinkielisestä nimestä Kadingirra.
Varhaisimmat maininnat Babylonista on päivätyssä taulussa Sargon Akkadilaisen hallituskaudelta 2300-luvulta eaa. Joidenkin lähteiden mukaan hän itse perusti kaupungin, toisten mukaan hän vain rakensi sinne temppeleitä. Kaupungin vaatimattomista alkuvaiheista ei tiedetä mitään siksikin, koska joki on jo peittänyt vanhan kaupungin rauniot sen ensimmäisen vuosituhannen ajalta. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että kaupungin perustivat vasta amorilaiset Urin kolmannen dynastian romahduksen jälkeen.
Myöhemmin Babylonin asema ja väestö taantui vuosisatojen ajaksi. 1900-luvulla eaa. sen valloittivat amorilaiset, kunnes Hammurabi palautti sen kuningaskuntansa pääkaupungiksi 18. vuosisadalla eaa. Hammurabi (1795–1750 eaa.) teki Babylonista Mesopotamian tärkeimmän kaupungin. Hän laajensi ja kohotti kaupungin muureja ja rakennutti ylellisiä temppeleitä. Nostettuaan Babylonin maailman suurimmaksi kaupungiksi hän nimesi valtakuntansakin Babyloniaksi.
Babylonin on arvioitu olleen maailman suurin kaupunki vuosina n. 1770–1670 eaa. ja n. 612–320 eaa. Se on saattanut olla ensimmäinen kaupunki, joka on saavuttanut 200 000 asukkaan väkiluvun.
Heettiläiset ryöstivät heikentyneen Babylonin vuonna 1595 eaa. Kassiitit valtasivat kaupungin heidän jälkeensä ja nimesivät sen Karanduniashiksi. Seuraavaksi kaupungin tuhosi Assyrian kuningas Sanherib. Hänen seuraajansa Assarhaddon rakensi kaupungin uudelleen ja palautti sille sen entisen loiston. Kaupunki kapinoi assyrialaisia vastaan uudelleen Assurbanipalin kaudella, mutta se säästettiin.
Assyrialaisten jälkeen kaupunkia hallitsivat kaldealaiset. Nebukadressar II (604–561 eaa.) uudisti kaupungin jälleen. Hänen aikanaan sinne rakennettiin muun muassa Ištarin portti sekä kuuluisat riippuvat puutarhat, jotka olivat yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Senaikaiset kirjoitukset yleensä ylistävät kaupungin loistoa, esimerkiksi Herodotoksen mukaan "kaupungin loistolle ei ole vertaista".
Babylon oli merkittävä myös juutalaisten historiassa: heidät karkotettiin sinne 500-luvulla eaa. Juudasta useiksi vuosikymmeniksi niin sanotun Babylonin vankeuden ajaksi.
Persialaiset valloittivat Babylonin 539 eaa. laskemalla ensin joen vedenpintaa ja tunkeutumalla kaupunkiin sen muurien alitse. Persialaisten aikanakin Babylon kukoisti taiteen, tieteen ja oppimisen keskuksena. Kyyros II Suuri teki kaupungista hallinnollisen keskuksensa. Aleksanteri Suuri valloitti Babylonin 331 eaa. mutta säästi sen tuholta. Hän purki kaupungin suuren zikkuratin aikomuksenaan rakentaa se uudelleen entistä hienompana, mutta hän kuoli ennenaikaisesti ja zigguratista ei jäänyt mitään jäljelle.
Aleksanterin jälkeen pääkaupunkiasema siirtyi Seleukeiaan, jonne myös osa asukkaista muutti 275 eaa. Vuosisatoja kestäneiden sotien aikana Babylon hylättiin ja raunioitui. Kaupunki hautautui lopullisesti hiekkaan 600-luvulla muslimivalloitusten myötä.
Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset Babylonissa suoritti saksalainen Robert Koldewey vuonna 1899. 1900-luvun alun kaivauksissa löydettiin muun muassa Ištarin portin osia, jotka vietiin näytteille Berliiniin. Babylonissa on nykyisin portin jäljitelmä, jonka kautta vierailijat tulevat alueelle. Alkuperäistä kaupunginmuuria on kuitenkin vielä jäljellä.
Irakin presidentin Saddam Husseinin aikana Babylonissa suoritettiin kaivauksia ja tutkimuksia, jotka arkeologien mukaan vahingoittivat aluetta. Saddam myös rakensi raunioiden päälle omia palatsejaan ensin 1980-luvun alussa ja myöhemmin 1990-luvulla. Kun Yhdysvallat valtasi Irakin vuonna 2003, sen sotilaat ottivat alueen väliaikaisesti haltuunsa.
Babylonista vain kaksi prosenttia on kaivettu esille. Alue on nykyisin avattu turismille, mutta kävijöitä on huomattavan vähän. Rauniokaupunki on myös laajenevan teollisuuden uhkaama: sen itäisen osan ja muurin läpi on esimerkiksi vedetty öljyputki.
Babylon mainitaan Raamatussa lukuisia kertoja, aina kielteisessä yhteydessä. Tunnetuin kertomus on Babylonissa sijainneesta Baabelin tornista, jonka kerrottiin aiheuttaneen maailmaan kielten sekasorron.
Babylon on myös rastafariuskonnon mukaan tila, jossa tavoitellaan rahaa ja materiaa. Se on Raamatusta otettu vertauskuvallinen ilmaus, jota käytetään usein kuvaamaan länsimaisen yhteiskunnan rappiotilaa.
