Alcatraz on San Franciscon lahdella sijaitseva saari, joka toimi aikoinaan varuskuntana ja sittemmin yhtenä Yhdysvaltain pahamaineisemmista vankiloista. Nykyään entinen vankilasaari toimii museona.
Tiettävästi ensimmäinen Alcatrazilla käynyt eurooppalainen tutkimusmatkailija oli vuonna 1775 San Franciscon lahdelle saapunut espanjalainen Juan de Ayala, joka antoi saarella nimeksi "La Isla de los Alcatraces" eli "suulien saari". Koska Alcatrazissa ei ole ikinä elänyt suulia, ovat eräät nykyhistorioitsijat epäilleet, että de Ayala erehtyi luulemaan saarella pesineitä pelikaaneja suuliksi. Jo vuosisatojen ajan ennen ensimmäisten ihmisten saapumista Pohjois-Amerikkaan on Alcatrazilla pesinyt lukuisia lintulajeja, kuten pelikaaneja,lokkeja ja merimetsoja. Alcatrazilla esiintyi myös mursuja.
Vuonna 1850 Yhdysvaltain kongressi esitti, että San Franciscon edustalle pitäisi rakentaa linnoitus suojelemaan Kalifornian kultaryntäyksen ansiosta kasvavaa kaupunkia. Linnoituksen sijaintipaikaksi valittiin Alcatraz, ja 1850-luvun loppuun mennessä saarelle oli rakennettu paitsi varuskunta myös Yhdysvaltain länsirannikon ensimmäinen majakka. Samoihin aikoihin saarelle tuotiin sen historian ensimmäiset vangit, jotka olivat enimmäkseen niskuroinnista tai karkailusta syytettyjä sotilaita.
Vuonna 1909 linnoitus ja alkuperäinen majakka purettiin, koska samoihin aikoihin saarelle päätettiin rakentaa vankila. Alcatraz oli eristäytynyt ulkomaailmasta ja keskellä San Franciscon lahtea, joten vankilapako olisi ollut käytännössä mahdotonta. Aluksi Alcatraz toimi sotilasvankilana, kunnes 1930-luvun alussa siitä päätettiin tehdä liittovaltion vankila.
Alcatrazista tehtiin virallisesti liittovaltion vankila vuonna 1934, ja sen vankeihin kuuluivat muiden muassa Al Capone, Alvin Karpis, "Machine Gun" Kelly ja joukko muita kuuluisia gangstereita. Alcatraziin tuotuja vankeja pidettiin Yhdysvaltain vaarallisimpina ja arvaamattomimpina, mutta silti hyväkäytöksiset vangit saivat erilaisia etuoikeuksia, kuten mahdollisuuden päästä vankilan kirjastoon ja tavata sukulaisiaan. Oltuaan käytössä 29 vuotta Alcatraz suljetettiin 29. helmikuuta 1963 oikeusministeri Robert F. Kennedyn päätöksestä. Vankilan sulkemisen syynä oli ylläpidon kalleus verrattuna muihin vankiloihin sekä lahden saastuminen vankien ja vankilan henkilöstön aiheuttamista jätteistä. Lisäksi yleisö arvosteli jyrkästi vankilan ankaria oloja ja vankien huonoa kohtelua.
Historiansa aikana Alcatrazissa tehtiin yhteensä 14 pakoyritystä, joihin osallistui 34 vankia. Näistä kaksi yritti pakoa kahdesti; seitsemän ammuttiin ja kuoli; kaksi hukkui; viidestä ei ole julkaistu virallisia tietoja; ja loput saatiin vangittua uudelleen.
Bernad Paul Coy, Joseph Cretzer, Clarence Carnes, Sam Shockley, sekä Miran Thompson olivat osallisena ” Alcatrazin taistelu” nimellä tunnetussa pakoyrityksessä. Huhtikuun 2. 1945 heidän onnistui saada haltuunsa ampuma-aseita, joiden avulla he kykenivät pitämään osaa vankilasta hallussaan kahden päivän ajan ottamalla vartijoita panttivangeiksi jonka aikana 3 vankia sekä 2 vartijaa sai surmansa. Toinen vartijoista oli sama, joka loukkaantui vakavasti 1938 tapahtuneessa pakoyrityksessä, kun vanki nimeltä Rufus Franklin pahoinpiteli hänet vasaralla. Pakoyritys epäonnistui ja oikeudenkäynnissä Carnes tuomittiin osallisuudesta 99 vuoden rangaistukseen, sillä hän ei ollut osallisena vartijoiden murhiin. Shockley ja Thompson saivat kuolemantuomion murhista ja heidät teloitettiin San Quentin vankilan kaasukammiossa.
11. kesäkuuta 1962, osallistuivat Frank Morris, Allen West sekä veljekset Clarence ja John Anglin. Paon aikana Morris ja Anglinit onnistuivat pakenemaan sellistään vankilan katolle. Karkureita ei ole koskaan löydetty elävinä eikä kuolleina, mutta yleisesti heidän uskotaan hukkuneen. West osallistui paon suunnitteluun muttei varsinaiseen pakoon, joten viranomaiset eivät syyttäneet häntä pakoyrityksestä.
vierailemassa eristysselliosastossa - "D block"]] Alcatraz pysyi hylättynä, kunnes vuonna 1969 suuri joukko Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöjen edustajia saapui saarelle vaatien Yhdysvaltain hallitusta kohtelemaan intiaaneja entistä kunnioittavammin. Sittemmin saarelle saapui intiaanien seuraksi muiden muassa koululaisia, hippiliikkeen jäseniä ja Vietnamin sodan vastustajia.
Miehityksen aikoihin Alcatrazia alettiin vandalisoida ja useimmat saaren rakennelmista kärsivät pahoja vaurioita. Tuhoutuneiden rakennusten joukkoon kuuluivat muiden muassa rannikkovartioston toimitilat ja vankilanjohtajan koti. Peräti 18 kuukautta kestänyt miehitys päättyi, kun intiaani-aktivistien johtajan, Richard Oakesin, 13-vuotias Yvonne-tytär kuoli pudottuaan alas eräästä saaren rakennuksesta.
Vuonna 1972 Alcatrazin saari julistettiin Yhdysvaltain kongressin päätöksestä kansalliseksi suojelukohteeksi ja kulttuurihistorialliseksi muistomerkiksi. Saari kunnostettiin ja avattiin yleisölle vuonna 1973. Nykyisin Alcatraz on yksi San Franciscon tunnetuimmista turistikohteista, ja saarella vierailee joka vuosi yli miljoona turistia.